18. marraskuuta 2009

Talo ja sen asukkaat





Eräänä iltana tyttöni oli pakahtua hämmästyksestä. Portaikkoon oli ilmestynyt pieni ovi, ihan samanlainen kuin talon vanhat laakaovet. Hetken mietittiin yhdessä, että kuka voisi mahtua noin pienestä ovesta, ja sitten me hoksattiin. Se on varmaan meidän kotihiiri, josta on tytölle kerrottu tarinoita jo ennen muuttoa (ei ole oikeasti tehty hiirihavaintoja...). Hiiri on varmaan myös tehnyt remonttia ja rakentanut itselleen kunnon kotipesän oven taakse, inspiroituneena meidän ihmisten tekemästä remontista. Nyt sitten kovasti odotetaan, että hiiri jättäisi jotain merkkejä itsestään myös oven ulkopuolelle. Ja oveen ei ole edes uskallettu koskettaa, koska hiirihän saattaisi säikähtää ja muuttaa pois, jos me häiritsemme hänen kotirauhaansa. Ei ehkä onnistuisi ihan kaikkien lasten kanssa, mutta meillä taitaa olla aika harkitsevainen tyttö. Idea on kirjasta Oi ihana joulukuu. (Tuosta portaikosta... en malta odottaa, että päästään raikastamaan sen ilmettä maalilla... vaikka arvostankin talon alkuperäistä ilmettä, on tuossa tummuneessa paneelissa ja ruskeassa lattiamaalissa vähän liikaa sulattamista.)

Puolentoista viikon päästä saadaan vieraiksemme kolme sisarusta, jotka perheineen rakensivat tämän talon 50-luvulla ja asuivat tässä lapsina kymmenen vuoden ajan. Otin heihin yhteyttä saadakseni valokuvia talosta ja he olivat tyytyväisiä yhteydenotosta. Nostalginen paikka heille, on ihana päästä seuraamaan vierestä, miltä heistä tuntuu palata lapsuudenkotiinsa ja nähdä palasia muistoihinsa liittyvistä asioista. Toisaalta on varmasti outoa, kun niin moni asia on muuttunut etenkin keskikerroksessa, jossa on tehty eniten pintaremonttia vuosikymmenien aikana. Mutta siitä lisää vierailun jälkeen ja ehkä vanhoja valokuviakin luvassa.

edit. Oli pakko pienentää noita kuvia, kun näkyivät mielestäni liian suurina... tätä uutta editoria kokeilen.

25 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Ihana idea!

Vau teillä on mielenkiintoinen tapaaminen edessä!

Kris kirjoitti...

Hyvä juttu toi ovi hiirelle!
Vanhat sisarukset yllättyivät varmasti kun soititte ja pyysitte tulemaan katsomaan taloa...

Toivottavasti muutokset mitä olette tehneet ovat heidän mielestä hyviä ;)
Odotan jatkoa tarinalle!

Kristina

J kirjoitti...

Ihana tuo ovi ja tarina hiirestä! Tuostakin jutusta niin huokuu teidän rakkaus uutta taloanne kohtaan. :) Kamalaa katsella kuvia teidän talosta, kun itse elän nyt suuren omakotitalohaaveen kanssa, ja tässä lähipäivinä selviää toteutuuko se haave. On vielä monta estettä ylitettävänä, ennen kuin asiat selkiintyy.

Tiina kirjoitti...

Hauska idea tuo ovi! Tuo kirja on tullut jo monessa blogissa vastaan, taitaa olla hankkimisen arvoinen?!

Mekin asumme vanhassa rintamamiestalossa. Talon rakennuttaneen perheen tytär asuu naapurissa. Käy joskus fiilistelemässä täällä ja kehumassa tehtyjä remontteja, ihana täti. Teillä on varmasti mukava tapaaminen tiedossa.

Anrinko kirjoitti...

Voi miten ihana!
Kiitos!
Näytin lapsilleni. He innoissaan hihkuivat ja katselivat kuvia.
Tyttäreni haluaisi muuttaa teille ja avata tuon oven. =)

Hanna-Maria kirjoitti...

Aivan ihana idea tuo ovi!! Toimisi takuulla myös meillä, jossa juuri parhaillaan katsellaan videota nimeltä Stuart Little :) Hiirien oma ovi, voi vitsit...

Nora kirjoitti...

Ihana pikkuovi. Minustakin oli hieno idea, harmi vaan kun ei vielä ole omaa portaikkoa.
Teidän portaikosta tulee kaunis, valkoista vai harmaata, veikkailee tämä lukija.

PRINSESSATRIO kirjoitti...

Siis aivan ihana tarina ja keksintö!!! Jos minä joskus saan vanhan puutalon, teen portaikkoon samanlaisen oven....

PikkuBertta kirjoitti...

Kiva pikkuinen ovi hiirulaisen kotiin,jota voi hyödyntää vaikka joulukalenterina.Hiirihän voi jättää jotain kivaa tyttärellesi oven taakse tai kirjoittaa viestin ym.ym. Hiiri vois kirjoitella omista joulusuunnitelmistaan ja te voisitte laittaa vaikka piparilahjan hiirulaiselle oven taakse.Voi,tuotahan vois hyödyntää vaikka kuinka.
Ihana kutsua vanhat asukkaat taloonne.Näin saatte tuiki tärkeää tietoa talosta ja TARINOITA.Onnen tappaamiseen.

Teija kirjoitti...

Ihana toteutus! Ja tarina!

Täälläkin odotetaan mielenkiinnolla raportia rouvien vierailusta.. :)

Missfrida kirjoitti...

Upea ovi ja ihana tarina! Kerrothan lisää, kun hiiri jättää itsestään merkkejä.

Vanhojen asukkaiden kertomukset tuovat varmasti kodillenne uusia ulottuvuuksia. Hauskaa!

Miia kirjoitti...

Vekarus: Niinpä, en malta odottaa! :)

Kristiina: Kyllä he tosiaan yllättyivät. Onneksi meitä ei voi syyttää vielä talon "pilaamisesta", kun on vasta katto vaihdettu ja sisällä yhteen huoneeseen koskettu. Aiemmat asukkaat sen sijaan...

J: Toivottavasti unelmasi toteutuu! Tiedän, miten tuskaiselta tuntuvat ne viimeiset esteet ja muodollisuudetkin.


Tiina: Minullakaan ei itselläni vielä ole tuota kirjaa, mutta kyllä se olisi ihana omistaa. Siinä oli paljon hyviä ideoita ja ihania kuvia!

Anrinko: On kyllä jännä, miten näin aikuisenakin tuo ovi tuntuu tosi kivalta nähdä portaikossa, joka kerta.

Hanna-Maria: Päätin toteuttaa idean heti nähtyäni sen vilaukselta kirjan sivuilla. Nukkekoteja harrastavalle tuo oli tietenkin ihan pakko toteuttaa!

Nora: Siinäpä vasta kysymys, harmaata vai valkoista. :) Joka tapauksessa portaikosta tulee yksi lempipaikoistani talossa alkuperäisine ikkunoineen.

Prinsessatrio: Voi kun itse saisi joskus yhtä hyviä ideoita! No, onneksi niitä voi lainata kirjoista ja blogeista. :)

PikkuBertta: Hiiren tosiaan olikin tarkoitus toimia myös pikkutonttuna joulun alla. Ja muutenkin tarina hiirestä alkaa varmasti elää omaa elämäänsä, kun vuodenajat vaihtuvat ja voin yllättää perheen jättämällä oven eteen elämänmerkkejä.

Bullukat kirjoitti...

Ihana idea pyytää edelliset asukkaat kylään. Uskon, että on heille tunnelmallinen hetki. Ja sinä tietysti saat paljon uutta tietoa talosta.

FanniAuroora kirjoitti...

Söpöläinen ovi hiirelle =)
Tosi upeita ja taidokkaita kuvia blogissasi, syykin selvisi tiedoistasi, sehän on harrastuksesi !!!! =)

Matroskin kirjoitti...

Ooh, rakastan kuunnella vanhojen ihmisten juttuja! Olettepa onnekkaita.

heini kirjoitti...

Voi, kun ihana pikkuinen ovi! Ihana idea, ja kerrassaan suloista tuo kertomus pienestä hiirestä. <3
Meillä ei kyllä lepset malttais pitää näppejään erossa. :D

Ja aivan ihanaa, että olette ottaneet yhteyttä talon vanhoihin asukkeihin, mukavaa varmasti molemmille. Minä myös jään jännityksellä odottamaan lisää tarinaa, sekä kohtaamisesta vanhojen asukkaiden kanssa, että merkkejä pienestä hiirulaisesta. ;)

-Heini-

Niina ♥ kirjoitti...

Ihanaa sormipanelia!! Ja ymmäerrän hyvin että haluat "kadottaa" ruskeat portaat,Toi ruskea väri on melko kökkö. Samaa ruskeaa oli meillä talolla portaissa.

Tuula kirjoitti...

Hauska tapaaminen tulossa teillä :)
Ja voi vitsi tuota ihanaa paneelia! Raikastamisen jälkeen tulee varmaan upea portaikko.

Marge kirjoitti...

Ihana pikkuovi!!:) Ei muuta kuin jouluksi pieni kranssi siihen oveen...;)
Tosi kiva, kun sait yhteyden alkuperäisiin asukkaisiin sekä heille että teille!:)
Kun muutimme tähän -50 luvun taloon, vanha mies naapurista kertoi meille talon tarinan, se oli tosi kiva juttu, tietää jotain kotinsa historiasta:)Taas tuo kesähuvilamme historia on tiedossa, koska sehän on mieheni äidin synnyikoti, on paljon "rikkaampaa" elää talossa, kun tietää jotain sen historiasta, silloin se on oikea koti:)

Pellon pientareella kirjoitti...

Meille hiiret löytävät/ovat löytäneet ihan ilman oviakin. Isomman oven voisi tehdä rotalle. Tosin laitoin parrun rotan oven/sen jyrsimän reiän eteen, ei tarvii tulla. Hauska somiste sinänsä, mutta minulle tulee vain irvirealistiset kokemukset mieleen :).

Nina kirjoitti...

Oi, miten ihana kotihiiren ovi! Suloinen idea :)

Teille on tulossa mielenkiintoinen vierailu, kun tapaatte talon entisiä asukkeja. Nostalgiaa on varmasti ilmassa.

Unelma-Alli kirjoitti...

Ihanan jännittävää...!!! :)

joska kirjoitti...

Ihana ovi. Meillä pojat ihan hihkui oven nähdessään, luin heille myös tuon tarinan.

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Suloinen pikkuovi! Onko se itse tehty vai ostettu? Miten tuo kahvakin on ihan oikeanlainen!

Hyva, etta ette maalaa portaikkoa ennen tatien vierailua:)

Olen ekaa kertaa visiitilla, silla loysin blogin vasta asken! Aion katsella lisaa kuvia talostasi.

Tervetuloa Peikkokukkualla!

Maria kirjoitti...

Saako tiedustella miten ja mistä olet tuon kahvan tuohon oveen tehnyt? Näyttää niin aidolta. Omaan nukketaloonkin pitäisi ovenkahvat tehdä, mutten ole vielä keksinyt mistä materiaalista ne tekisin...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...