Rakas joulupukki...

Fjällräven - lastenreppu. Brio - kävelyvaunu.
Block-valaisin. Pieni Jääkarhu - pussilakanasetti.

Toivominen on vain niin mukavaa, ilman odotuksia niiden toteuttamisesta. Kaikille noille olisi kyllä käyttöä ja kaikkia noita katselisi oikein mielellään.

Talo ja sen asukkaat

Eräänä iltana tyttöni oli pakahtua hämmästyksestä. Portaikkoon oli ilmestynyt pieni ovi, ihan samanlainen kuin talon vanhat laakaovet. Hetken mietittiin yhdessä, että kuka voisi mahtua noin pienestä ovesta, ja sitten me hoksattiin. Se on varmaan meidän kotihiiri, josta on tytölle kerrottu tarinoita jo ennen muuttoa (ei ole oikeasti tehty hiirihavaintoja...). Hiiri on varmaan myös tehnyt remonttia ja rakentanut itselleen kunnon kotipesän oven taakse, inspiroituneena meidän ihmisten tekemästä remontista. Nyt sitten kovasti odotetaan, että hiiri jättäisi jotain merkkejä itsestään myös oven ulkopuolelle. Ja oveen ei ole edes uskallettu koskettaa, koska hiirihän saattaisi säikähtää ja muuttaa pois, jos me häiritsemme hänen kotirauhaansa. Ei ehkä onnistuisi ihan kaikkien lasten kanssa, mutta meillä taitaa olla aika harkitsevainen tyttö. Idea on kirjasta Oi ihana joulukuu. (Tuosta portaikosta... en malta odottaa, että päästään raikastamaan sen ilmettä maalilla... vaikka arvostankin talon alkuperäistä ilmettä, on tuossa tummuneessa paneelissa ja ruskeassa lattiamaalissa vähän liikaa sulattamista.)

Puolentoista viikon päästä saadaan vieraiksemme kolme sisarusta, jotka perheineen rakensivat tämän talon 50-luvulla ja asuivat tässä lapsina kymmenen vuoden ajan. Otin heihin yhteyttä saadakseni valokuvia talosta ja he olivat tyytyväisiä yhteydenotosta. Nostalginen paikka heille, on ihana päästä seuraamaan vierestä, miltä heistä tuntuu palata lapsuudenkotiinsa ja nähdä palasia muistoihinsa liittyvistä asioista. Toisaalta on varmasti outoa, kun niin moni asia on muuttunut etenkin keskikerroksessa, jossa on tehty eniten pintaremonttia vuosikymmenien aikana. Mutta siitä lisää vierailun jälkeen ja ehkä vanhoja valokuviakin luvassa.

edit. Oli pakko pienentää noita kuvia, kun näkyivät mielestäni liian suurina... tätä uutta editoria kokeilen.

Haaste

Tuulalta sain haasteen, siispä...

Harrastan... nukkekoteja. Nukkekotiin liittyvä harrastaminen on ollut tauolla muutosta lähtien, mutta siihen on yhäkin palava halu ja innostus, kun vain aikaa riittäisi. Tällä hetkellä valokuvaus ja oman kodin laittaminen meidän näköiseksi on tärkeämpi harrastus.

Haastavinta elämässäni... on ollut ehdottomasti arjen pyörittäminen lapsiperheessä. Aika ja energia on rajallista, mutta onneksi rakkautta on rajattomasti.

Rakastan... suurista asioista elämää, perhettäni, ystäviä. Pienemmässä mittakaavassa rakastan pieniä ihania arjen hetkiä, kuten halaus mieheltä, lapsen kikatus, hyvä ruoka. Lattian narahdus, joka kertoo minulle, että tämä on meidän koti. Rakastan tätä taloa.

En voisi elää ilman... näitä on vaikka kuinka paljon, ja sitten taas toisaalta tiedän, että aika vähän on asioita, joiden puuttumiseen en sopeutuisi. Tylsäähän se olisi, jos ei olisi esim. herkkuja tai joulua... Käsittämättömän vaikeaa on ajatella elämää ilman miestäni ja lapsiani.

Haaveilen... ajasta. Omasta ajasta, jolla voisin harrastaa tai vaan olla. Niin ihania kuin lapset ovatkin...

Pelkään... hämähäkkejä. En järjettömän paljon, mutta tarpeeksi. Tässäkin asiassa olen kyllä rohkaistunut vuosien varrella, mutta vaikeaa on olla samassa huoneessa hämyjen kanssa. Ulkona ne eivät niinkään minua häiritse, mutta sisällä... hyi.

Elämässäni on pysyvää... perhekeskeisyys, kotona viihtyminen.

Naapurini eivät tiedä... että katselen usein heidän remonttipuuhiaan iltaisin poikaa nukuttaessa. Pimeästä makuuhuoneesta on suora näkyvyys iltaisin heidän yläkertaansa, kun heillä ei ole vielä verhoja ja valot ovat päällä remontin vuoksi.

Vaatekaapissani... vallitsee yleensä kaaos. Henkareissa roikkuvat vaatteet pidän kyllä järjestyksessä, mutta hyllyillä olevat ns. arki- ja kotivaatteet eivät vain pysy järjestyksessä. Vähintäänkin yksi hylly on yhtä myttyä ja kasaa.

En ole koskaan... edes maistanut tupakkaa.

Eniten arvostan... rehellisyyttä, ystävällisyyttä, huomioonottamista.

Haluaisin tavata... joskus vaikkapa joitakin tuttuja täältä blogimaailmasta.

Haaste voisi hypätä seuraavaksi vaikkapa... Idylliin.

Lahja tytölle

Ystävä oli askarrellut tytön syntymäpäivälahjaan tällaisen pakettikortin. Tosi kiva idea! Pääsee tytön huoneen seinälle. Kiitos K. :)

Lumi

Nyt on lunta. Kaikki näyttää niin kauniilta.

Synttärihumua

Lastenkekkerit. Kuka arvaa teeman? Hauskaa oli lapsilla ja aikuisilla.

Synttärit

Tyttö 4 v. Kuvattiin ulkona aamupäivän kauniissa valossa. Hassu kuvaustuokio, hassu tyttö. Herkullinen kakku. Enkä todellakaan leiponut itse... mummi katsoi parhaaksi ostaa kakun lahjaksi, kaikilla niin mahdoton kiire ja touhu. Hyvää oli, ei tullut edes huonoa omatuntoa herkuttelusta.

Makkarin tunnelmia

Kirpparilta nappasin mukaan "valoverhot", ohuet yksinkertaiset pitsikoristellut verhot. Ne päätyivät tässä vaiheessa makuuhuoneen ikkunaan. Naapuritalo on aika lähellä ja ikkunoista hyvä näköyhteys, joten jotain suojaa kaipaa ikkunaan. Sälekaihtimetkin löytyy, mutta en tykkää niistä niin paljon kuin näistä verhoista vanhassa talossa. Ja viimeinen kuva on tytön ottama. Onnistuipas tyttönen ottamaan pehmoisen ja kauniin kuvan, vaikka "vähän" tärähtikin. Nyt unten maille, hyvää yötä!

Keltainen olohuone...

Olohuoneessa miellyttää: 2 ikkunaa, näkymä Puijon tornille, tilava. Olohuoneessa ei miellytä: keltaiset tapetit, ei ehjiä seiniä, kellastuneet koivuparketit ja tummunut paneelikatto, tummat ikkunanpuitteet (koko talossa siis ikkunanmaalaushommia tiedossa).

Olohuoneesta on iso oviaukko ruokailutilaan ja tarkoitus olisi avata myös pariovilla aukko viereiseen makuuhuoneeseen, josta tulee todennäköisesti tv-huone tässä vaiheessa. Halutaan siis ostaa vanhat pariovet laseilla tai lasienlaittomahdollisuudella!

Tapettikerroksia

Tytön huoneessa on nyt päästy tutkimaan tarkemmin pinkopahveja... tapettikerroksia olikin paikoitellen neljä jo pinkopahveissa ja puukuitulevyissä siis vielä muutama lisää. Kauneimpia olen ottanut palat talteen. Ihan ehdoton suosikkini on tapettikerros nro 3 (laitettu ehkä joskus 60-luvulla): harmaalla pohjalla kaunis valkoinen herkkä kukkakuviointi ja ohuesti raidoitettu tausta. Tuollaista olisin mielelläni ottanut taloon nytkin. Vinkatkaa ihmeessä, jos samantapaisia näette jossain. Tapettitalollakin on harmaapohjaisia kukkatapetteja, mutta ne taitavat edustaa vanhempaa aikakautta ja ovat koristeellisempia / romanttisempia. Etsitään jotain lähempää 40-50-lukua.

Tytön huoneeseen tulee remontin yhteydessä tuota alla olevaa tapettia. Taitaa sekin edustaa vanhempaa aikakautta, mutta jollain tapaa tuntuu sopivan myös tällaiseen 50-lukulaiseen taloon ihan kivasti.