28. elokuuta 2012

Aika herättää ajatuksia

Tyttö kasvaa. Koululainen jo. Poika kasvaa, ei enää taaperokaan vaan tomerasti leikki(uhma)ikäinen. Minne vuodet vierii näin nopeaan? Kolme vuotta täällä talossa, kolme vuotta remonttia. Onko vuodet hukattu vai onko ne käytetty hyvin... Jos ei olisi ollut remonttia, olisinko saanut nauttia enemmän lasten ensimmäisistä vuosista? Jos ei olisi muutettu tähän taloon, nauttisimmeko tulevista vuosista yhtä paljon? Onko jaettu aikaa oikein: Lapset, remontti, ystävät ja arjen pyöritys... Itselleni ainakin olen jakanut aikaa hyvin vähän, samoin ystäville ihan liian vähän. Lapsille mikään aika ei olisi riittävästi. Remonttikaan tuskin on edennyt huippuvauhtia. Millaisia muistoja lapsille on näistä vuosista jäämässä, millaisia muistoja pääsemme tekemään ensi vuonna, seuraavana?

Valokuvakollaasi alkaa muodostua portaikon seinälle. Kuvia ihmisistä, kuvia paikoista, ehkä jotain muutakin tärkeää. Valokuvissa on voimaa. Jokainen kerta, jolloin ohitan kuvat portaikossa, saa minut ajattelemaan ja tuntemaan jotain. Välillä kaipausta, välillä iloa ja riemua, mutta erityisesti aina läikähtelevää syvää rakkautta.


8 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Samaa pohdin usein minäkin...mihin se aika katoaa.
Vuodet vierivät vauhdilla, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin....:)

Teija kirjoitti...

<3

Kunhan muistetaan nauttia joka hetkestä!

Sari Susirajalta kirjoitti...

Muutapa lapset eivät tarvitsekaan, kuin rakkautta. Sen he nimenomaan muistavat aikuisina! Arjen turvallisuus jää mieleen; äiti ja isä remontoivat yhdessä meidän kotia ja ovat lähellä, jos tarvitaan. Koti jää lapsen muistoihin, tunnelma, tuoksut, esineet. Lapsetkin nauttivat kauneudesta, jota sinne rakennatte hiljalleen. Varmasti teidän lapsilla on ihana lapsuus ja siltä he noissa kuvissa totisesti näyttävät:)

Hanni kirjoitti...

Samoja juttuja täälläkin on pohdittu. 4 vuotta asuttu ja remontoitu (vieläkin on remppa hiukan kesken). Silloin kolme vuotta sitten kyllä pisti pahasti sydämestä, kun viisivuotiaan isänpäiväkortissa luki että "Isi tykkää remontoimisesta"...

Hannis kirjoitti...

Meillä myös... muutoksia. Ja kun taakse päin katsoo, en oikein tiedä, mihin se viimeinen 3 vuotta meni. Sinä aikana syntyi kaksoset, ostettiin tontti, rakennettiin talo ja minulla meni puoli vuotta pääsykokeisiin... Mutta kai se tulee jossain välissä mieleen :-) Haipakkaa on ollut ja kyllä tästä varmasti jotain "käteenkin jäi" :-D

Päivi Lemström kirjoitti...

Hei vaan...niin se aika kuluu, vasta itsekin sitä blogissani pohdin... täytyy ottaa hetkestä kiinni...Valokuvakollaasi näyttää hyvältä.

-N- kirjoitti...

Meillä talossa vierähtänyt useampikin vuosi, joka hetki remonttia jossain, kuitenkin joka päivä lasten kanssa...juuri äsken käytiin esikoisen kera keräämässä seipäät pellolta...yhdessä...ehkä se on sitä tärkeintä....lapset sylissä ja remontit jaloissa :)

Miia kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Ja rohkaisusta. Näinhän se on varmaan aina ollut, että aikuisilla on puuhaa ja tekemistä ja lapset oppivat ja kasvavat seuraamalla ja osallistumalla aikuisten touhuihin. Ja kyllä meillä leikitäänkin lasten omia toiveita toteuttaen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...