Eilisen oivallus

Pihalla lojuneet vanhat tiilet, jotka ovat leikkimökin ympäristön raivauksen peruja, löysivät vihdoin paikan. Ainakin toistaiseksi ne palvelevat polkuna portille, joka ei johda mihinkään. Nostin tuon korin pakoon paahdetta ulko-oven edestä, jos se viihtyisi paremmin varjossa. Kori on vain yksi esimerkki siitä, miten tuota maisemaa pystyy muokkaamaan pikkujutuilla. Nyt portti on sidottu paremmin ympäristöönsä ja tuonne pihan perälle alkaa muodostua ihan oma pieni salainen puutarhamaailma. Ja katsokaapas alimmissa kuvissa noita upeita syvänvioletteja kelloja, jotka ovat alkaneet avautua samaan aikaan kun laukkojen kukinnot lakastuvat. Ihania ja niitä on tulossa valtavasti.