30. kesäkuuta 2011

Eilisen oivallus

Pihalla lojuneet vanhat tiilet, jotka ovat leikkimökin ympäristön raivauksen peruja, löysivät vihdoin paikan. Ainakin toistaiseksi ne palvelevat polkuna portille, joka ei johda mihinkään. Nostin tuon korin pakoon paahdetta ulko-oven edestä, jos se viihtyisi paremmin varjossa. Kori on vain yksi esimerkki siitä, miten tuota maisemaa pystyy muokkaamaan pikkujutuilla. Nyt portti on sidottu paremmin ympäristöönsä ja tuonne pihan perälle alkaa muodostua ihan oma pieni salainen puutarhamaailma. Ja katsokaapas alimmissa kuvissa noita upeita syvänvioletteja kelloja, jotka ovat alkaneet avautua samaan aikaan kun laukkojen kukinnot lakastuvat. Ihania ja niitä on tulossa valtavasti.


5 kommenttia:

minja kirjoitti...

Kaunista! Kuten alempana oleva kaarnalaiva <3

Kauneus on kekseliäisyydessä.

Irmastiina kirjoitti...

Ihana. Tuo portti on yksinkertaisesti IHANA...☺☺

Marge kirjoitti...

TUNNELMALLISTA!!♥

Tuula kirjoitti...

Niin kaunista :) Meillä ukonlaukat ovat samassa vaiheessa ja minusta niin hauskan näköisiä noinkin. Hyvin keksitty tuo tiilijuttu - antaa ihanan fiiliksen tuohon portin ympäristöön.

Kultsin kämppä kirjoitti...

Ihanat tiilet! Ja portti, joka ei johda mihinkään, on aikas salaperäinen kasvualusta mielikuvitukselle.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...