2010

Hengästyttävä vuosi takana. Uusi todennäköisesti samanlainen edessä. Eikä haittaa ollenkaan, sillä on ollut kyllä niin jännittävää ja ihanaa aikaa, vaikka kyllä ollaan aika väsyneitäkin. Halusin hieman muistella mennyttä vuotta täällä blogissakin, vähän ehkä tavallisesta poikkeavin kuvin ja näkökulmin. Tänään ei ole niin väliä tunnelmilla, nyt katsellaan meidän mennyttä vuotta täysin retusoimattomana kaikessa karmeudessaan ja kauneudessaan. Ja teille toivotan: Kaikkea hyvää vuodelle 2011!

Vuosi 2010 alkoi tytön huoneen remontilla, lumitöillä. Vuoden alkuun mahtui myös isoa surua, mikä on värittänyt koko vuoden kaipauksen sävyillä. Konkreettisiin asioihin, kuten remontin edistämiseen, on ollut hyvä upottaa ajatukset. Lapset ovat sopeutuneet remonttiin hienosti, vaikka varmasti heitäkin on väsyttänyt ainainen kaaos ja rajoitukset.

Kevät 2010. Pojassa tapahtui iso muutos. 1-vuotissynttärit, kävelemään oppiminen. Meidän vauvan kasvaminen pikkumieheksi. Jotain valmista remontin tiimoiltakin, tyttö pääsi muuttamaan omaan huoneeseensa. Runsaslumisen ja ikimuistoisen pakkastalven jälkeen oli ihanaa seurata, kuinka piha heräsi eloon.

 Ja hetken hengähdyksen jälkeen: here we go again. Eikun vanha keittiö pihalle ja uusi tilalle. Kuukausi ilman keittiötä kaaoksessa, ulkoruokinnassa. Siinä on kyllä omat hyvät puolensa etenkin, kun sattui mielettömän lämmin alkukesä.

Monta hommaa kesken. Keittiön edistyessä omana projektinaan oli pihalla sivuprojekti nimeltä leikkimökki. Siihen on pakko olla tyytyväinen. Koko piha raikastui, kun leikkimökki sai uuden ilmeen. Ja saivat lapset hiekkalaatikonkin. Ja jäi ensi kesällekin tekemistä, sillä leikkimökin sisäpuolta ei yksinkertaisesti ehditty laittamaan kuntoon.

Ennätysmäiseltä tuntunut hellekesä. Ei riittäneet rahkeet suunnittelemaan mitään erityistä ulkomaanreissua. Siinä oli seikkailua tarpeeksi, kun käytiin Tukholmassa ja ajettiin takaisin kotiin Muumimaailman kautta.

Ja mihinkäs muuhun kuin remonttiin vuosi 2010 olisi voinutkaan päättyä. Koko syksy tehtiin hurjasti töitä ja saatiin aikaan sivu-ullakolle vaatehuoneen laajennusosa ja pojan huonekin on kohta tapetointia vaille valmis. Kamalinta oli jatkuva siivoaminen joka ilta ja poikkeustila meidän makuuhuoneessa, jonka yhteyteen vaatehuone valmistuu. Päästään muuten aloittamaan vuosi 2011 aivan samoissa Permo-lattiamaalin käryissä kuin edellinenkin vuosi... onpas hauska nähdä ensi vuodenvaihteessa, mitä kaikkea vuoteen 2011 on sitten mahtunutkaan. Odotukset ovat suuret, todellisuus todennäköisesti vähän jotain muuta.