29. marraskuuta 2010

Rauhallinen päivä ja villi ilta

Täällä oli tänään pakkasta ihan mukavasti. Ainakin 15 astetta. Aamupäivällä ei käyty edes ulkona, vaan leikittiin sisällä hyvällä omalla tunnolla. Ei pakkasen takia vaan siksi, että odotettiin sähkömiestä ja lapset viihtyivät loistavasti. Tytön huoneesta on tullut sellainen keidas, jonne paetaan, jos meno käy liian kaoottiseksi. Siellä molemmat viihtyvät ja äiti voi hetken istua nojatuolissa katsellen mukavia touhuja tai sitten järjestellä kaaosta, joka levittäytyy koko ajan laajemmalle ullakko/vaatehuoneremontin takia. Tänä yönä nukutaan alakerrassa, kun en jaksanut enää siivota remontin jälkiä ennen nukkumaanmenoa. Lapset villiintyivät täysin, kun remontin takia oli taas tavallista (mikä tässä talossa nyt sitten on enää tavallista...) enemmän menoa ja vilskettä.

Tytön huoneessa sängyn yläpuolella on taulu, jonka tyttö suorastaan pakotti minut ostamaan. Oltiin katseltu tuota samaista kuvaa netissä ja ihasteltu sitä yhdessä. Aivan kuin siinä kävelisivät juuri meidän tyttö ja poika. Tyttö haaveili pitkään saavansa juuri tuollaisen taulun huoneeseensa ja eräänä päivänä kesän lopussa se odotti meitä kirpparilla. Oli aivan liian kallis, mutta hellyin kuitenkin ostamaan. Kehykset ovat melko erikoiset, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä niille mitään. Etenkään, kun tyttö ei millään antaisi muuttaa kehyksiäkään. Hän on niin ihastunut tauluunsa.


15 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Meidän mummolan vintillä oli tuo taulu.Sitä aina tuli silloin pienenä ihailtua:)ja onhan siinä tosikaunis idea!

Niina K kirjoitti...

Meiltä löytyy sama kuva ja sellainen toinen jossa on äiti ja enkelilpset. Niissä on lasi ja hopeisen väriset kiinnikkeet reunoissa, sellaiset vanhat kuvan mittaiset pujotettavat. Anna kuvan olla juuri noin jos tyttö kerran tykkää siitä juur sellaisenaan. Kehykset on minustakin ihan kauniit.

Nonna kirjoitti...

Aivan ihana taulu! Meilläkin oli mummolassa sellainen, ja siitä tulee lämmin, turvallinen fiilis! Minäkin varmaan ostaisin sellaisen vähän kirpeäänkin hintaan, jos tulisi vastaan!

minäkin säilyttäisin kehykset!

Ihana myös tuolla ylhäällä tuo kuva, talostanne kaiketi!

Mukavia pakkaspäiviä!

Katjusha kirjoitti...

Tulee aivan muistoja mieleen lapsuudesta kun itselläni on ollut tuo kuva seinällä. Nyt minulla on tuo sama kuva mummoni tekemänä, kanavatyön muodossa. Kaunis sekin. Ja erilailla arvokas muisto kun mummoa ei enää ole.
Tuo enkelikuva tuo tosi turvallisen olon!

kati kirjoitti...

Meillä on pojan huoneessa myös samainen taulu. Se on vielä isänsä vanha. Kallisarvoinen aarre!

Oottekos tekemässä tuota vaatehuoneremonttia kenties ns. kylmään ullakkohuoneeseen? Alkoi kiinnostamaan, kun meilläkin olisi mahdollisuus ottaa käyttöön makkarin vierestä kylmä varasto käyttöön. Se on sellainen vinokattoinen räystäskomero, mutta tilaa olisi kyllä ihan hyvin. Se vain pitäisi huolella eristää ym?

sariw kirjoitti...

Suloista : )
Minäkin muistan tuon taulun lapsuudestani... ja jännästi se viehätti silloinkin meitä lapsia : )

heini kirjoitti...

Voi tuo taulu on kyllä niin kaunis! Mäkin haluaisin lapsille löytää tuon saman taulun!
Mun mielestä jopa tuo taulu sopii niin hyvin teidän tytön huoneen värimaailmaan ja tunnelmaan. Ei ihme, että tuossa huoneessa viihdytään. :)

-Heini-

Anonyymi kirjoitti...

meidän tytön huoneessa myös samainen taulu;) mira

Sannu kirjoitti...

Mulla oli pienenä samanlainen taulu mun sängyn yläpuolella tykkäsin siitä kovasti.

Miia kirjoitti...

Minunkin ystävien luona tuota on näkynyt lastenhuoneissa milloin missäkin koossa. Rakastettu kuva ilmiselvästi. :)

Kati: Joo, kylmästä sivu-ullakosta tehdään lämmintä ja samassa yhteydessä pintarempataan vaatehuone, josta siis käynti ullakolle. Näin saadaan vaatehuonetta laajennettua ja sitten hurjasti lisää säilytystilaa muillekin asioille ullakon puolelta. Me eristettiin Finnfoamilla noudattaen SPU-eristeen ohjeita rintamamiestalon ullakon muuttamisesta lämpimäksi tilaksi. Toimii, tila on nyt lämmin pienellä sähköpatterilla. Jos olisi eristetty jollain perinteisemmällä menetelmällä, olisi menetetty hurjasti tilaa. Vinokattoinen tila meilläkin, toisessa reunassa mahtuu kulkemaan kumartumatta. Eli ihan hyvä ja käytännöllinen lisätila tuli. Laitan joskus vielä postausta, kunhan saadaan vähän valmiimmaksi.

Miia kirjoitti...

Ja Nonnalle vielä: Joo, bannerin kuva on tosiaan meidän talosta 50-60-luvulta. Itse sitä "digisti" värittelin viime vuonna, kun oli alunperin mustavalkoinen.

tuksu kirjoitti...

Ihana taulu ja ihana tyttö! Tuo taulu voi olla hänen "elämänsä taulu", sellainen, jota muistelee aikuisena kotonaan :)
Meillä on juuri tuo taulu, vuodelta -44, Vaari on saanut sen kummitädiltään ristiäislahjaksi. Se on meidän perheen aarre :)
Mukavaa päivää sinne
tuksu

Esmeralda kirjoitti...

Kaunis taulu. Tuo lapsuuden mieleeni. Mielelläni minäkin ostaisin, jos jossakin tulisi vastaan. <3

milla kirjoitti...

Minulla oli lapsena juuri tuollainen taulu myös. Puukehyksillä (hieman erilaiset kuin teidän taulussa) ja sängyn yläpuolella. Sillä on tunnearvoa ja taulu on edelleen tallessa. En suostu siitä luopumaan. Olen saanut sen mummoltani (mummolta, joka kuoli ollessani parin kuukauden ikäinen). Ei ihme, että tyttösi on siihen niin ihastunut :)

Anonyymi kirjoitti...

Suojelusenkelitauluja on myynnissä kristillisissä kirjakaupoisssa:)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...