3. lokakuuta 2010
Remonttimoodi
Pitäisi vähitellen taas jatkaa sisähommiakin. Pojan huoneen remontti on seissyt monta kuukautta siinä vaiheessa, että seinien levytys on pahasti kesken. Ja jotta tulisi maalattua tytön huoneeseen tuleva vaatekaappi, kannettiin se jo yläkertaan pojan huoneeseen, jossa ei tarvitse ympäristöä suojata maalatessa. Eli pitää maalata kaappi, jotta voisi jatkaa remonttia. Hyvä suunnitelma. Nyt pitäisi vielä ostaa se maali. Miten tämä onkin nyt näin vaikeaa käynnistää itseään tai ylipäätään päästä siihen tilaan, että tiedostaisi remontin olevan kesken. On niin helppoa vaan olla, kun pystyy kuitenkin asumaan. Epäkohtia voi sietää, vaikka ne ärsyttävätkin joka ikinen päivä tuhat kertaa. Esimerkiksi tämä kuva olohuoneesta näyttäisi hyvin erilaiselta, jos se olisi rajattu laajemmaksi. Pitäisi lopettaa tällaisten kuvien ottaminen ja ottaa niin laajoja kuvakulmia kuin mahdollista. Alkaisi remonttimoodi löytymään pian, veikkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Ou mai gaad, tää oli kun mun suusta!!! :D Mä en ole laittanut blogiin ainuttakaan kuvaa esim. meidän yläkerrasta, koska siellä on ihan kamalaa! Vessasta puuttuu pönttö, tapetit on osittain revitty ja kaikki on rempallaan. Ihan auttamatta kesken. Mutta kuten sanoit; asumiskunnossa. Äkkiä sitä vaan silmä tottuu... Koitettaisko päästä porukalla sellaseen remppamoodiin? :)
Remppaintoista sunnuntaita! :)
-Päivi-
Meillä ei ihan noin suuren rempan tarvetta ole, mutta kaappitilanne on juuri tuo. Mummon vanha astiakaappi seisoo keskeneräisenä keskellä olohuonetta (!) ja odottaa maalausta. Että pitäisi ruveta täälläkin. Tsemppiä meille!
Pakko yhtyä päivin sanoihin, muistan meinaan niin elävästi et meillä oli talolla samanlaista kun teillä. Siihen remppamoodiin tarvittiin joku tapahtuma. Lupaa järjestää jokin juhla tai muu sellainen joka laittaa asioihin vauhtia. Meillä se oli aikanaan joulu joka laittoi remppaamaan keittiön ja tytön synttärit joka laittoi tytön huoneen rempan liikkeelle. :) Tsemppiä remppaenergian löytymiseen!
Remonttia on meillä tehty yli neljä vuotta, kesken on...ja eletään sen keskellä, siksi mun kuvat on aika surkeita...näkyy repsottavaa tapettia, maalaamatonta listaa...ja kaikkea mahdollista, vaan kun tää elämä vaan menee niin, että se tärkeysjärjestys on jotenkin tehtävä. Ja läheskään aina eka asia ei ole remontti, vaan joku ihan muu asia :)
Jaksetaan se! Jooko!
Tsemppiä sinne
tuksu
Päivi: Me ollaan niin samikset! :)
Outi: Hih, keskellä olohuonetta seisova kaappi voi olla tietysti vähän hankala käytännön elämän kannalta. Toivottavasti löydät sinäkin inspiksen mahdollisimman pian!
Niina K: Joo, noin se menee. Pojan huone on vaan siitä "huono" remontoitava, kun hänellä ei vielä omia vieraitakaan käy. :)
Tuksu: Kiitos, eiköhän me jakseta! Kyllä se kone taas kohta käynnistyy. :)
Niinpä, se on helppo jättää asiat vaiheeseen, kun muuten sujuu ja se aloittaminen on aina työläintä, kaikille;) Mutta kaunista silti. Todella, todella kaunis tuo edellisen postauksen Inkivääri-purkki! Mukavaa alkavaa viikkoa!
Minulla on myos iaisyysprojekteja menossa... Kun saisi itseaan niskasta kiinni ja vietya niita paatokseen. Mutta aina tulee esille jotain kiireellista, tarkeampaa. Nyt pitaisi aloittaa kaappien syyssiivous. Mista loytyisi inspiraatioa?
Tuttu tunne tuo, mutta eikö ole aika lohduttavaa että kohtalotovereita on aika paljon. Kyllä ne kaikki pojektit aikanaan valmiiksi tulee :)
Remonttienergiaa tulin toivottelemaan :)
Ja hei, postauksen kuva on kiva, itseasiassa todella kiva. Tykkään :)
Kuulostaa NIIN tutulta!
Meillä remontti projekti seisoo pahasti! Ja joo, se ärsyttää, mutta arki rullaa eteenpäin kuitenkin, niin remontti seisoo niin kauan, että joku suuri, tai edes pieni inspiraatio iskee!
Ja kuvia otetaan täällä juuri samalla tavalla, ei ollenkaan laajasti. :D
Mutta kuitenkin, se on vaan sivusekka miltä ne kodin nurkat näyttää. Loppu viimeksi aivan joku muu tekee sen kodintunnun, ja aivan muut asiat ovat ne tärkeimmät maailmassa. Vaikka oishan se kiva, että koti ois oikeen kaunis, myös niissä laajoissa kuvakulmissa... :)
-Heini-
:) Maalailuintoa ja remppakärpäsen puremaa toivottelen. Kuva tuossa on kertakaikkisen kaunis. JOskus vaan silmät ja korvat kiinni kaikelta mitä täytyisi ehtiä ja jaksaa ja ruveta:) Kyllä se tarmonpuuska sieltä tulee!
Täällä ei remppakärpästä ootella, mutta kaappien siivoussuunnitelmaa saan siirrettyä aina vaan eteenpäin ihan auringonpaisteen voimalla:)
Ihastelin tuolla alemmassa postauksessasi noita suloisia tyttösen saapikkaita! Just eilen meiän pikkuneitonen sanoi, että mokkasaappaat tuntuu ahtailta. uudet kaunokaiset pitäisi löytää. Nuo olisi niin äidin kuin tytönkin mieleen!!
Lähetä kommentti