2. syyskuuta 2010
Unelias tunnelma
Pihalla on kyllä niin hiljaista. Kesällä siellä oltiin jatkuvasti, ovet olivat auki. Naapuripihoista kuului silloin tällöin elämän ääniä. Nyt ei kuulu mitään, ei näy mitään. Mekin ollaan vaan sisällä, kun ei jaksa enää illalla raahautua ulos, kun on kerran selvinnyt sisään. Kotiin. Verannan ikkunat pitäisi vielä maalata ennen kuin on liian kylmää. Pitäisi ostaa kunnolliset tikkaat, että ylettyisi kunnolla. Perennapenkissä ei enää rikkaruohotkaan villiinny, siellä täällä joku nokkonen yrittää vielä valloittaa maailmaa. Ainoa ääni on omenoiden tasainen kopse, kun putoavat. (Ajoitettu päivityshän tämä. Oikeasti olen töissä. Ja pihalla yhtä uneliasta kuin aina.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Ihana kuva kuitenkin, taisi olla kesältä vai vieläkö jossain jotain kukkii...;=)
Mulla on kiire pelastaa omenat, kun ampiaiset niitä kilpaa kanssani yrittävät syödä.
Tänään on siis omenapiirakkapäivä.
*****
Hiljaista on, olenkin aina naapureille keväällä sanonut, et moi kukas sää oot, ja mistäs siihen tupsahdit...välillä tuntuu, että naapureitakaan ei nää kun kesällä...
-Tuija-
Ihana tuo Vuohenkellon kuva. Minulle tuo kellokukka on "miltei pyhä". Sain se parhaalta ystävältäni, ikinä. Nyt hän on Taivaan Kodissa jo, ja kukalla on siksi niin iso merkitys:)
Kiitos tuosta kuvasta. Lohduttaa minua tänään.
tuksu
Ihanasti olet laittanut pihaan syksyisiä ruukkuja! Ehkäpä linnut niitä ihastelevat. Meillä linnut ovat käyneet hakkaamassa omenoihin tylsiä koloja...
Kauniita kuvia, valittyy Suomen syksy, hiljaisuus ja rauha. Kiitos!
Oon sisällä ja katson ulos ja siellä on samanlaista hiljaista, vain tuuli heiluttelee naapurin koivuja, joista jo varisee muutamia keltaisia lehtiä. Jään seuraamaan blogiasi.
Vielä hetken ovat syksyiset pihat hiljaisia ennen sitä lehtien putoamisen myötä alkavaa haravoinnin sekä kiduttavien lehtipuhaltimien ääntä, syksyn ääniä nekin toki. :)
Ihanat kuvat!
Syksy on tosiaan saapunut. Yöt on kylmiä ja päivätkin koleita. Mutta kaunista silti!
Tosi kauniit kuvat. Tosiaan, syksy tuo mukanaan sen omiin pesiin käpertymisen. Naapureita näkee yhä harvemmin, itsekin on mieluummin sisällä syystuulta paossa.
Minä olen omalla tavallani erakko, joten nautin välillä tästä hiljaisuudesta ja rauhastakin. Vaikka kyllä sen jo tietää, että kevätauringon pilkistäessä odottaa jo sitä tulevaa "kesämeteliä". :D Ihanat vuodenajat. :)
-Päivi-
Onpa niin ihanan tunnelmalliset kuvat!
Postauksia ajastuksella, ja ihan pikaisia käyntejä blogissa ruokiksella, sellaista on nyt ilmoilla :)
Lähetä kommentti