Hiljaiseloa blogissa, mutta ei oikeassa elämässä. Pojan maitoallergiaepäily näytti jo aika selvältä ja voitetulta tapaukselta, mutta viikonlopun aikana ihottuma palasi ja on taas pahana. Enkä saa millään kiinni, mikä sen aiheuttaa. Voi itku, kauheaa katsoa kun lapsella on varmasti tukala olla. Pakko kaventaa oma ruokavalio ihan johonkin perusruoka-aineeseen ja katsoa saisiko ihottuman kuriin. Ehkä sitä kautta voisi selvitä, mikä kaikki tuota ihottumaa ruokkii. Tytön kohdalla on koettu paljon suurempia huolia, joten sikäli asiat ovat perspektiivissä, mutta silti olen huomaavinani, että olen henkisesti nyt ihan täysin työllistetty näiden ruokavalioasioiden kanssa.
Äitini osti minulle lahjaksi tuon ihanan Satumetsä-mukin. Tarkoitus taisi olla vähän piristää. Ihana äiti. Ja laitanpa vielä toisenkin kuvan. Tyttö valitsi terassille oman kukan, ihanan vaaleanpunaisen ruusun. Kaunis. Taidan haluta lisää ruusuja silmäniloksi.
6 kommenttia:
Voi pientä poikaa =0(!
Voin todella kuvitella tuskasi ja huolesi. Meidän keskimmäinen oli kovin allerginen, mikä todettiin 6kk iässä kun oli hetken aikaa syönyt kiinteitä. Nyttemmin allergiat ovat häipyneet, tilalle tuli viime keväänä mm. koivuallergia...
Mutta itse pidin ruoka-aineallergioita paljon pahempana kuin siitepölyallergiaa. Ehkä siksi, kun pieni vauva ei osaa kertoa mikä häntä vaivaa .
Voimia ja toivottavasti tilanne selviää !
hv76
Voi sentään! Pahinta on kun näkee, että lapsella on paha olla, eikä pysty auttamaan:( Toivottavasti tilanne selviää mahdollisimman nopeasti!
Voi kurja :( Toivottavasti nyt selviäisi se allergian aiheuttaja! Stressaavaahan se on seurata vierestä, kun ei voi tietää mikä ne vaivat aiheuttaa.
Meilläkin tällä hetkellä varmuuden vuoksi selvitellään allergioita, mutta tuskin niitä on. Olisi kuitenkin kiva tietää, miksi pikkuinen nukkuu niin kovin risaisesti :( Alkaa voimat loppua koko perheeltä, kun ei saa nukuttua.
Voi toivottavasti syy selviää! Onneksi vaiva on yleinen ja häviää usein ajan myötä... Mitä tytölläsi sitten on ollut?
Voimia sinulle pienoisen kanssa!
Kiitos ihanista viesteistä. Onneksi pikkumies on kuitenkin pääosin hyvin tyytyväisen oloinen, joten se huojentaa äidin mieltä kovasti. Mutta pitäähän nuo ihottumat saada kuntoon / hallintaan jollakin tavalla.
Anonyymi: Tytölläni on synnynnäisiä vammoja kolmessa raajassa. Ehkä joku päivä postaan siitäkin puolesta meidän elämää. :)
Lähetä kommentti