25. lokakuuta 2007

Arvokkaita hetkiä


Tytär täyttää pian 2 vuotta. Valokuvia on otettu lukemattomia ja lukemattomia. On niistä saatu aikaiseksi myös kehittää paperiversioitakin, tietenkin vain niistä parhaimmista kuvista. Tuolla ne ovat lojuneet isossa ja koko ajan kasvavassa pinossa kohta puolitoista vuotta. Alkuhuumassa saimme nopeammin laitettua kuvat kansioon, mutta nyt on vähän lipsuttu. Mukavaa puuhaa kyllä. Jokaisen kuvan kohdalla huomaa pysähtyvänsä, muistelevansa sitä hentoa otetta ja vauvantuoksua. Ja korvissa kuulee ne hassun pienet äänet ja itkun, jotka ovat nyt muuttuneet taaperon kovaäänisiksi tahdonilmauksiksi. Vauvakuume nostaa päätään, ihan selvästi.

My daughter is soon 2 yrs. We have taken countless amounts of photos in that time. We have even made the paper versions of the best of them. There they have been in a constantly growing pile for almost 1 ½ yrs. The photos from the first months we were able to put in an album but since then we have been very lazy... Now finally we started the album project. It is nice to go over these moments and remember the voices, the touch and the scent of a baby, that in this short period of time have already evolved to something completely different. Baby fever, I can feel it coming...



Kesällä sain vietyä hääkuvamme ja tytön 1-vuotiskuvan kehystämöön ja nyt ne ovat samanlaisissa kauniissa kehyksissä. Odottavat vielä nekin seinälle ripustamista... emme taida olla kovin järjestelmällinen ja aikaansaava perhe. Voih, mistähän sitä aikaa taikoisi lisää!

This summer I took our wedding picture and our daughter's 1-year-photo to have them framed. Now they are waiting to be put in the right place where you can really see them instead of letting them lie around on top of each other. Not very organized, are we... If I only knew where I could magicly come up with more time to do these things!

5 kommenttia:

Niina K kirjoitti...

Se on hauskaa huomata kuinka nopeasti aika kuluu, oma rinsessamme täytti 5.v ja nyt hetkessä vasta huomasin että isohan tyttö jo on, poissa on se suunnaton avun tarve ja äidin helmoissa pyöriminen. Tilalle tullut toimelias ja oma-aloitteinen neiti =)
Ihanaa vaikka samalla niin haikeaa!!

Outi Loimaranta kirjoitti...

Meidän valokuvat on liimaamatta noin kolmen vuoden ajalta, pahvilaatikossa kaapissa. Tyttären (nyt 5 v) ekan vuoden kuvat on sentään liimattu kansioon, mutta pojan (nyt 2,5 v) kuvat ovat laatikossa ja kovalevyllä (on toki varmuuskopiot cd:llä). Kukahan ne laittais...

Outi Loimaranta kirjoitti...

Unohdin laittaa, että ihanat nuo valokuvakehykset!

Matroskin kirjoitti...

Kun esikoinen oli nin pieni että vielä kelli lattialla, liimasin kymmenen vuoden valokuvat kansioihin!! Niitä oli iso pahvilaatikollinen. En vieläkään tajua, miten pystyin moiseen urakkaan. Nyt onkin kiva liimailla aina vähän kerralla. Erityisen hauskaa on katsoa vauvakuvia esikoisen kanssa. Kertoa vanhasta kodista, näyttää vaatteita jotka pikkuveikka on perinyt, kertoa millaisia tapoja lapsella vauvana oli. Varmasti tärkeää hänen minuutensa kannalta.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka valokuvien ja muiden muistojen järjestäminen albumiin onkin niin hauskaa puuhaa, niin aina se tahtoo jäädä muiden asioiden jalkoihin. Kummallista, ettei sitä osaa ottaa aikaa niille asioille, joista eniten nauttii!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...