31. lokakuuta 2007

Vintin aarteet


Viikonlopun aikana kaivelimme vanhempieni ullakon kätköjä ja sieltä löytyi aarteita lapsuudestani. Paljon kauniita vanhoja lastenkirjoja, ensikenkäni ja rakkaat nuket, jotka olivat niin tärkeitä minulle, kun olin pieni. Näille täytyy löytyä paikka kotoamme, todennäköisesti tytön huoneesta, jossa niitä voi ihastella. Ja noita kirjoja olemme jo nyt lukeneet yhä uudestaan ja uudestaan.

Treasures from my parents' attic... Lots of beautiful old children's books, my first shoes and dolls, who where so important to me when I was a child. I will find a place for all of them in my daughter's room. And the books, we will read them over and over again.

Kaarina Helakisa: Peukaloputti ja luumupuu


Richard Scarry: Nikke Nokkaeläin (Tammen kultaiset kirjat)


Marguerite Brown: Maalarikissat (Tammen kultaiset kirjat)


Suom. Marjatta Kurenniemi: Kolme karhua (Tammen kultaiset kirjat)


Astrid Lindgren: Melukylän joulu




15 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Ihania! Lapsuusajan tavarat nousevat arvoon arvaamattomaan, kun ikää tulee lisää:)

Inkivääri kirjoitti...

Kas Himpula ja Pimpula on kukkakummun laella. Himpula on maahinen ja Menninkäinen pimpula ne kipuavat kapuavat kipittävät köpittävät yhä ylöspäin näin näin siellä sitten kököttävät vuoden päivät mäen päällä heiluu hiipat tuulisäällä näin näin.

Niinkös se viimeinen runo meni tuosta Helakisan loruiluista - se tulee mieleen jostain kaukaa: esikoinen jo luki kirjan irtosivuiseksi ja sivut ovat sitten muutoissa kadonneet. Ja ne muutkin sormilorut olivat mieluisia...

Mai kirjoitti...

Hei! Voi miten ihania juttuja vinttien kätköistä olet kaivallut! Naapurimme tytöllä oli juuri tuollainen samanlainen isosilmäinen nukke, jolloista itsekin kovasti toivoin. Muistanko väärin, vai tuliko nuken mukana vaaleanpunainen kylpyamme? Täytyykin äidiltä tivata, että miksen koskaan saanut tuota nukkea vaikka sitä kovasti toivoin:)Naapurin likka oli kuitenkin niin kiva, että sain leikkiä hänen nukellaan..

Mai kirjoitti...

..ja miten ihanat kengät!!Onko sinulla sen ikäisiä lapsia, että saisitte käyttöön?

Mai kirjoitti...

..no joo, minä täällä taas:) Tämä sinun postauksesi aiheutti kyllä valtavasti lapsuusmuistoja! Meilläkin oli tuo melukylän joulu-kirja. Se täytyy kaivella meidän omalta vintiltä kyllä jouluksi luettavaksi!

Niina kirjoitti...

Oi että minulla oli myös lapsena tuollainen alemman kuvan nukke, muistan sen olleen kylpyleluna niin ahkerasti että se mustui sisältä, samoin kävi myös äidin pikkusiskolta saadulle vanhalle nukelle jonka väkisin raahasin aina pesulle.. aika kultaa muistot =)

Tuula kirjoitti...

Ihania löytöjä! Varsinkin nuo kirjojen kuvat herättävät minussakin suurta nostalgian tunnetta. Ihan samoja kirjoja olemme lukeneet :) Minun lapsuudenaarteitani ei taida enää kotikotoa löytyä, harmillista.

Marikki kirjoitti...

Iiiks! Minullakin oli tuollainen alakuvassa oleva nukke!! Tuli ihan ikävä, missä lie sekin nykyään on... Ihania myös nuo kirjat. Rakastan vanhoja lasten kirjoja.

Sea Angels kirjoitti...

How wonderful to own these treasures, they will keep you in ideas for years, lovely
Lynn xx

Matroskin kirjoitti...

Maalarikissat on suosikkini! Haluaisin aina lukea sitä.

Matroskin kirjoitti...

Siis iltasaduksi lapselle, en itsekseni.

moderncountry kirjoitti...

Dear Miia,
I wanted to stop by, leave you a note to say thank you, for your kind words. It means a lot to us. My sister and her friend reads my blog daily, they are so thankful, for all the people out there who cares..

I really love your treasures, and the small shoes, so cute!!
I hope your are enjoying your days, soon it is Christmas, strange how time flies isn`t it?
Wish i could read all your writing!
Warm greeting from Aina (",)

Helinä kirjoitti...

Ihania löytöjä vintiltä.
Näytti kuvissasi olevan muutama itsellekin lapsuudesta tuttu kirja mukana joita en ole nähnyt missään ikiaikoihin.
Sääli, ettei äitini säästänyt ikinä mitään, nyt vanhempana olisi kyllä hienoa löytää lapsuuden kirjoja ja leluja uudestaan..
:)

s a n s k u :) kirjoitti...

Oon ihan kade. Minun aiti on heittanyt kaiken pois ja valokuviakaan ei ole kuin yksi minusta vauvana. Muistan yhden tosi ison nuken jonka naaman "meikkasin" upeeksi (lue: piirsin kuulakarkikynalla). Ehka juuri taman takia minulla on suuri tarve saastaa pikkutyttoni muistoja ja ottaa paljon valokuvia.

Mustikka kirjoitti...

Aarteita tosiaan, kyllä on ihania. Nuo kengät varsinkin. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...