23. syyskuuta 2011

Illat

Hämärtyy jo aikaisin. Lapset leikkivät iltaleikkinsä lamppujen valossa. Taskulamput ovat leikeissä tällä hetkellä ihan parhaita, niistä on saatu iloa moneksi illaksi. Ja Brion junan lamppukin näkyy hämärässä hienosti, jos nyt tästä pimeydestä jotain positiivista haluaa etsiä. Kelmeän keltaiset kuvat ovat siis back, koska en vieläkään omista suunnattavaa salamaa kameraan enkä varsinkaan ole ehtinyt rakennella mitään omatekoisia virityksiä.

Mutta Nannan blogissa (Ruusutapetilla) oli tänään postaus, joka sai minut ajattelemaan. Omien postausten välille on syntynyt taas pitkiä taukoja, kun jossain vaan tökkii. Ei ole mitään kivaa kerrottavaa, ei ole mitään uutta näytettävää. Rimakauhu. Tämä postaus rikkokoon nyt jään, joka hiljalleen on ajatusmaailmaani hiipinyt. Katselemalla upeita blogeja saa itsensä helposti jäihin. Eikä tämä blogi alun alkaenkaan ollut sellainen paikka, jossa täydellisyys olisi ainoa mahdollinen tie. Tämä blogi on hurraa-huuto arjen kauneudelle. Sulatetaan nyt jäitä näillä parilla täysin stailaamattomalla kuvalla.

To-do-listaa pojan huoneesta: Verhot. Sängyn päivitys isompaan ja pinnattomaan malliin ja pinnasänky varastoon ennen kuin poika täyttää kolme (tuntuu, että sänky ja talo hajoaa, kun poika yöllä kääntää kylkeä). Nuo komerot. Taidan huomenna näyttää, mitä komerot pitävät sisällään. Eivät ainakaan hyllyjä, mutta esim. meidän kaikki lakanat on siellä erinäisissä säkeissä lattialla. Puhumattakaan muutamasta muusta säkistä ja laatikosta. Ja tärkeimpänä, (kuinka olenkaan ollut niin laiska) maja tuonne viimeiseen komeroon. Tuo kangas komeron ovessa on tulossa oviverhoksi majaan. Joo, tosi "iso" homma tämäkin, mutta kun ei vaan millään saa tehtyä. Onneksi on viikonloppu, ehkä jotain kuitenkin taas liikahtaa eteenpäin ja voi sunnuntai-iltana olla ihan tyytyväinen. Pienin askelin. :)



13 kommenttia:

Olivia kirjoitti...

Hei!

Kiitos, että jaksat ja rohkenet pitää omasta mielestäsi "epätäydellistä" blogia - ne ovat kuitenkin niitä kaikkein kiinnostavimpia, niihin voi aidosti samastua ja niistä löytyy myös lohtua ja rohkaisua omaan epätäydellisyyteen :)

Toki niitä täydellisiä blogeja on kiva ihailla ja niissä on mukava leputtaa mieltään ja silmiään ja haaveilla yltävänsä joskus samaan, eli kaikki kunnia myös niille, mutta blogikuoroon tarvitaan monenlaisia ääniä, myös sinun ja vaikka minunkin! Jäämme välillä ehkä vähän taustalle, mutta saamme kuitenkin pienen soolo-osuudenkin aina silloin tällöin :)

Että ei sitä nyt ihan huonoja olla, onhan sentään oma blogi, jota jotkut käyvät jopa lukemassa ja ilahtuvat varmasti uusista päivityksistä. Eli näillä mennään edelleenkin, eikös juu?!

Iloa ja tarmoa viikonloppuusi, suunnitelmat näyttävät ja kuulostavat hyviltä (ihana tuo majan oviverhokangas)!

Anonyymi kirjoitti...

Minä ainakin olen aina palannut blogiisi sen löydettyäni ja aion palata vastakin :)
-kastehelmi

outi kirjoitti...

En ole lukenut tuota mainitsemaasi blogipostausta, joten en ihan ole kartalla.:) Pidän blogistasi kovasti, enkä minä kuikuile täällä täydellisen elämän perään. Joten anna tulla vaan - niin keskeneräistä, epätäydellistä kuin täydellistäkin. Ne kaikki antavat lukijoillesi ispiraatiota.

Nonna kirjoitti...

Täällä on nimensä mukaisesti tunnelmaa ihan ilman stailauksiakin!

Mukavaa viikonloppua!

ps. Mua naurattaa nuo jätesäkit kaapeissa... No, pikkuhiljaa hyllyä tilalle. Vaikka ensi kesänä!

Miia kirjoitti...

Olivia: Kiitos kannustuksesta. Juuri niin, jatketaan näillä eväillä ja nautitaan tästä harrastuksesta! Se on ihanaa, että se tuottaa toisille iloa. Hyvää viikonloppua sinullekin!

Kastehelmi: Kiitos sinullekin. Ja tervetuloa takaisin tunnelmoimaan! :)

Outi: Kiva kuulla, että tämäkin blogi täyttää tehtävänsä. Itsekin nautin niin monenlaisten blogien lukemisesta.

Nonna: Kiitos, kaunista tunnelmaa voi nähdä tosiaan niin pienissä arjen asioissa, että siihen ei vaadita rahaa tai uusimpien trendien haistelemista. Mun on varmaan pakko näyttää meidän liinavaatesäilytys, sit naurattaa ehkä vielä enemmän. :)

Petriina kirjoitti...

Kirjoitinkin oman mielipiteeni jo Nannan blogiin, mutta laitetaanpa se tännekin. Mun mielestä " täydellisissä " tai loppuun asti stailatuissa blogeissa ei ole juurikaan mitään mielenkiintoa herättävää. Jos haluan toimettua tekstiä ja täydellisiä otoksia esim. sisustuksesta, ostan lehden. Tykkään blogeista, joissa näkyy arjen kauneus ja oma tyyli. Siksi käyn täälläkin. Aika montaa ennen niin kivaa blogia olen lakannut lukemasta, mua eivät juurikaan kiinnosta mitkään " yhteistyökampnjat " tai samat jutut joka blogissa.

Mukavaa viikonloppua !

Maija kirjoitti...

Luin myös tuon mainitsemasi blogi jutun. Olet kyllä oikeassa, että upeita blogeja katselemalla voi saada itsensä jäihin, kuten sanoit. Tulee välillä semmoinen "voi, kun meillä on kuppasta"olo :).
Mutta suurimman osan aikaa sitä osaa ajatella, että meidän koti on meidän ja meidä näköinen, samoin on blogissani.
Olen kyllä omaa blogiani yrittänyt hioskella jotenkin paremmaksi tietoisesti ja epätietoisestikkin, yrittäen kuitenkin säilyttää siinä sen omani. Kyllä mä vaan tykkään lisääntyvistä lukijoista, vaikka ei kai se lukijoiden määrä mikään tavoite ole, enemmän mieltä lämmittää se kommentointi. Kuvia ottaessa kyllä useimmiten vähän siirrän jotain ylimääräistä tavaraa tieltä pois, koska minusta se häiritsee itse kuvattavaa asiaa. Olen kyllä monesti meinannut laittaa ihan "raaka versioitakin" blogiin.
Minulla on myös ollut aika tiukkalinja, että blogi pysyy aiheessaan, pidän perheasioiden käsittelyni ja kuvat lapsista minimissään, jotain olen joskus maininnut tekemisistämme. Mutta lähinnä "itsekeskeisesti" kerron sellä omista puuhistani. Minulle blogi ei ole oikea paikka perhe elämäni esitetelyle tai varsinkaan sen ongelma kohtien käsittelyyn.
En tiedä voiko tälläisellä asialla olla vaikutusta tälläiseen mielikuvaan josta on ollut nyt kyse, toisaalta minulla on se sama linja ollut alusta asti, joten en ole muuttanut siinä mitään.

Maija kirjoitti...

Niin piti vielä sanomani, että minäkin tykkään blogistasi kovasti! :)

hietzu kirjoitti...

Siitäpä juuri blogissasi pidän,arjen kauneudesta siitä, että voisin itselleni kuvitella samantapaisen kodin. En kaipaa upeita blogeja,vaikka kaikilla bloggaajilla on varmasti upeat hetkensä ja päivänsä.
Arkisen kaunista lauantaita! :)

Riitta Sinikka kirjoitti...

Aito, oikea, elänmakuinen!!Siitä minä pidän ja täällä on sitä! Jatka niin!! iloisin terveisin Riitta Sinikka.

Mari kirjoitti...

Itse olen usein miettinyt, että miltä stailatut kodit näyttävät "arkena"... ei lapsiperheen kodit voi millään aina olla tiptop, en jaksa uskoa että kenelläkään on loputon jaksaminen siivota ja järjestellä? ...tämä siis on mutu-tuntumaa, voin olla väärässäkin...

Toki on ihastuttavaa katsella kauniita koteja, ihania kuvia ja sisustuksia, niistä saa paljon inspiraatiota- ainakin itse saan. Elämänmakuiset kertomukset ja arkiset asiat ovat kuitenkin niin mukavia lukea- niistä löytyy usein sitä vertaistukea, sitä oikeata elämää, voi huokaista helpotuksesta, että huhhuh, enpä ole ainoa jolla verhot repsottavat tai lattia lainehtii jos millaista lelua tai roinaa...

Blogit ovat kirjoittajiensa näköisiä, sellaisiahan niiden kuuluukin olla. Jokaisella on omat mieltymykset ja omat tarinansa...
Tänne siis piipahtelen jatkossakin, koska kovin tykästynyt olen minäkin blogiisi!!!

Sateista viikonloppua- ainakin täällä meillä kattoon rapisee ;)

SarP kirjoitti...

Joo, välillä kauneutta etsiessä tulee "sisustusmasennus" ja huonommuuden tunne. Yritän aina muistuttaa itseäni, että pienten lasten työtätekevänä äitinä resurssit ovat rajalliset. Pieni kaunis riittää.
Nyt nautiskelen sinun ihanasta 50-luvun numerotapetista.

Teija kirjoitti...

Tunnistan tuon "rimakauhun". Mutta olen kyllä hyvin pystynyt lukemaan kauniita blogeja jo vuosikausia ilman tietynlaista kateutta tai huonommuudentunnetta. Vaikka itsellä oliskin paikat välillä riipin raapin..! Nautin kauniista kuvista ja imen niistä inspiraatiota, mutta eipä nuo lasten lelutkaan kuvissa kyllä häiritse :)

Sulla on oikein ihana blogi just tällasenaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...