Tapettirakkautta

Näitä tulee ja harvemmin näitä menee. Tapettirakkauksia. Uusi suosikkini on tämä ihana keltainen ruusutarha (Pihlgren & Ritola). Jos olisin hoksannut tämän tapetin mahdollisuudet aikaisemmin, olisin laittanut sitä tyttöni huoneeseen. Ja voihan sitä varmaan laittaa sitten joskus, kun kyllästytään Kirsikkapuuhun. Mutta ei ehkä ihan heti, kun on vähän tätä muutakin tekemistä. Eteisessäkin tuo näyttäisi pirteältä, mutta paremmalta tytön huoneen kalusteiden kanssa. Keittiöön sopisi yhdelle seinälle mainiosti jääkaapin ja valkoisen vitriinikaapin taustalle, mutta keittiö ei välttämättä tapettia kaipaa. Pikkuolohuoneesta tulisi ihanan herttainen ja kutsuva tällä tapetilla, mutta voisin kuvitella, että miehellä on vähän erilaiset visiot tulevasta tv:n katselutilasta. Varsinaiseen olohuoneeseen en halua näin herttaista tapettia, vaan jotain neutraalimpaa.

Eli pitänee jäädä odottamaan sitä hetkeä, kun tyttö on kasvanut ohi Kirsikkapuusta. Vaikka se kyllä valittiin nimenomaan niin, ettei ihan heti tarvitse tapettia vaihtaa. Mutta saa kai sitä muuttaa mielensä? Sinisenäkin kovin herkkä tämä tapetti.

Olohuoneen ja pikkuolohuoneen tapettien etsintä on ollut työlästä, vaikeaa ja kaikkea sen suuntaista. En tiedä, mistä keksisin sopivat tapetit, kun jos löydän yhden, en löydä sille kaveria viereiseen huoneeseen. Maanantaina tai tiistaina posti tuo toivottavasti vähän mallipaloja, että saa rauhassa katsella.