28. tammikuuta 2010
Aika
Pienen tauon paikka, palaan kun tuntuu siltä. Aika on täällä nyt jotenkin pysähtynyt, toisaalta aika jotenkin venyy ja jokainen hetki tuntuu hyvin pitkältä. Odotamme vain. Joulukuussa kerroin, että läheinen ei voi hyvin. Rakkaasta mummosta luopuminen on vaikeaa, mutta nyt on enää kysymys tunneista, päivistä. Häntä katsoessa hän on siinä vielä ja ei kuitenkaan ole. Muistot tulvivat mieleen. Ääneen hyvästely teki hyvää, vaikken tiedä kuuliko tai ymmärsikö hän. Ensimmäinen kerta minulle tällaisessa tilanteessa, pitää opetella itseäänkin (kuinka toimin, mikä minulle paras tapa olla). Ikävä lapsuuteen on valtava. Mummon letut, krokettipelit mökillä, kaikki hassut jutut. Mummolle kauniit asiat olivat tärkeitä. Hän rakasti myös valkoista väriä, muistan hänen kertoneen. Olisiko siis sopivampaa aikaa lähteä kuin tämä kaikista kaunein valkoinen talvi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
26 kommenttia:
Voimia sinulle!
Kaunista ajatella että jos hän lähtee nyt, saa lähteä silloin kun on kaunista, valkoista.
Kauniisti kirjoitat mummistasi. Omista isovanhemmistani on jäljellä enää isäni äiti, kaikki muut olen joutunut jo hyvästelemään vuosia sitten.
Läheisen kuolema on aina rankka ja vaikea asia. Se pysäyttää ja saa pohtimaan omaa elämää, mennyttä ja tulevaakin. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia suruusi!
Lämpimin ajatuksin Sari
Kaikkea hyvää sinulle! Voimia!
Voimia!
Minä jouduin luopumaan omista mummoistani muutaman kuukauden välein ja välissä vielä syntyi nuorimmaisemme. Se oli raskas kesä.
Onneksi ne ihanat muistot jäävät elämää, eikä niitä kukaan voi viedä sinulta!
Kauniita sanoja. Voimia sinulle.
Voimia raskaaseen aikaan!
Tuli itku kun luin. Oma paappani lähti pois pari kuukautta sitten ja juuri sama tunne on minullakin: lapsuuden ikävä. Ne kaikki yhteiset hetket, hyvät muistot, lapsuuden keveys.
Sure ja itke, ikävöi, vaikka se raskasta onkin. Nuo hyvät muistot jäävät kuitenkin lopulta päällimmäisiksi ja antavat voimaa.
Ota kaikki se aika minkä tarvitset, blogimaailma kyllä odottaa. Koita kääntää kaikki kauniit muistot voimaksi
Minulle vaari oli rakkain, hänestä jouduin luopumaan jo 8 vuotta sitten, vieläkin iskee välillä kova kaipaus ja mieleen joitain tiettyjä hetkiä ja muistoja.
Voimaa sinulle vaikeana aikana. Kauniita kuvia!
Kuvittelen tietäväni millaisia tunteita käyt nyt läpi. Oma Mummoni sairastui vajaa vuosi sitten ja juhannuksen jälkeen nukkui pois. Ikävä on, mutta saan voimaa siitä ajatuksesta, että hänellä on nyt parempi.
Ja onneksi on muistot.
Jaksamista!
Tania
Oikein paljon voimia!
Voimia ja jaksamista!
Voimia luopumistyöhön sinulle.
Jaksamista kovasti tuleviin päiviin! Kirjoittamasi teksti voisi olla minun kirjoittamani. Tunsin ja tunnen ihan samoin, sillä jouduin hyvästelemään rakkaan mummini lokakuun lopulla.
Se on jännä miten isovanhemmista tulee meille niin rakkaita ja tärkeitä, joskus jopa tärkeämpiä kuin omat vanhempamme.
Huomenna menen laskemaan hautaan mummopuoleni uurnan, joka nukkui pois pari viikkoa sitten. Elämä näyttää nyt taas varjopuoliaan, mutta onneksi mennään kevättä kohti ja toivottavasti parempaan.
Voimia vielä kerran sinulle. Aika parantaa, mutta mikään ei unohdu.
Linnea
Jaksamista paljon!
Voimia toivon minäkin.
Rakkaista luopuminen on aina vaikeaa, mutta aika parantaa ja päällimmäiseksi jäävät kauniit muistot!
Täällä odotellaan.
Toivotan voimia ja ja jaksamista!
Halauksia raskaaseen aikaan ♥
Voimia sinulle ja kaikille läheisille! Kirjotit niin kauniisti.
Ota aikaa itsellesi, surullesi. Me ollaan odottamassa, kun jaksat palata. :)
-Heini-
Voimia sinulle! Elämä on niin hauras! Itse olen käynyt saman vaiheen läpi, tosin mummoni elää vieläkin... Omassa maailmassaan, sumussa...
Kymmeneen vuoteen ei ole puhunut, ei reagoinut, vain maannut silmät suljettuna... Silti käydään katsomassa. Puhutaan... Mielessä vain ajatus, mitäköhän hän oikeasti ymmärtää.
Voimia sinulle ja perheellesi!
Voimia sinulle.
lämpimin ajatuksia Pauliina
Voimia tahdon sinulle toivottaa!Itselle ei onneksi nyt ajan kohtaista mutta oma suhde mummuuni on kuin toinen äiti niin en osaa edes arvata miten tulen reagoimaan koska mitään vastaavaa ei ole vielä tapahtunut elämässäni!
kauniita kuvia.
Halauksin Anu
Paljon paljon voimia. Itse olen joutunut luopumaan isovanhemmista monia vuosia sitten. :( Myös pikkuveljeni kuoli vajaa 2 vuotta sitten.
Rakkaista luopuminen on niin vaikeaa.
Siunausta sinulle ystäväni!
Kirjoitit niin kauniisti. Voimia!
Lähetä kommentti