Aikapula

Nyt on kyllä oikeasti aikapula. Kaikki nuo kivat kankaat koskemattomina korissaan. Ja paljon lisää työhuoneen nurkassa isossa läjässä. Odottelevat vain rauhallista äidin omaa aikaa, jota ei nyt viime viikkoina ole oikein järjestynyt. Viikonloput ovat täynnä menoja, tosin menot ovat oikein mieluisia ja mukavia. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna on ensimmäisen kummilapsen ristiäiset pääkaupunkiseudulla. Ihanaa päästä tutustumaan pieneen kummipoikaamme. Hänellekin olisi kiva tehdä itse ja ommella vaikka mitä, ideoita kyllä pursuaa jo päässä. Olen huono ottamaan itselleni aikaa. Kyllähän sitä varmaan olisi jokunen minuutti aina jossain välissä, mutta olen enemmän sitä tyyppiä, että ryhdyn puuhaan vasta kun tiedän, että minulla on siihen mukavasti aikaa eikä tarvitse heti keskeyttää.

Short of time. All those lovely fabrics are just waiting there, untouched, in their basket. And there is a lot more lying around in the corners of the studio. There just hasn't been time for me to do my things. A few minutes here and there wouldn't be a problem, but I seem to be the type that needs the knowledge of having a couple of hours to do my thing. I get a bit frustrated when my tasks are interrupted and I don't see the progress in my projects clearly.

Työhuoneesta löytyy myös yksi projekti kesälle. Tuon vanhan pinnatuolin löysin kierrätyskeskukselta erittäin edullisesti, kun yksi pinna on joskus katkennut ja sitä on korjattu. Muuten tuoli on oikein hyvässä kunnossa. Tuoli täytyy vain maalata, sillä se on ollut remonttituolina. Ajattelin sellaista pirteää omenanvihreää. Tosin tuo sininenkin on alkanut miellyttää silmää. Tuon lattian kanssa onkin sitten ihan toinen juttu. Voikohan laminaattia maalata? ;) Pidin tuosta eksoottisesta puun sävystä vielä pari vuotta sitten, mutta nyt se vain ei enää miellytä. Ei mahda mitään, hyväkuntoista lattiaa ei vaihdeta.

That chair is a cheap find. It needs paint though, as it has served us in several wall painting projects. I am thinking of painting it apple green... although I have grown to like that blue also. That floor is another thing. I wish it could be painted, but the material is not very wellcoming to paint, I think. I really liked that excotic wood surface two years ago but now it tends to irritate me a bit. Well, it stays so I have to live with it.

Kevään ensimmäinen

Tänään on pakko taltioida tänne kevään ensimmäinen kukkalöytö puutarhasta. Posliinihyasintit ovat alkaneet nousemaan terassin vierellä ylös maasta ja ensimmäiset kukinnot ovat jo muodostumassa. Pihalta löytyy siis ainoastaan valkoisia kukintoja, mutta minun rajani valkoisen suhteen kulkee siinä, että kukat voivat olla myös sävytettyä valkoista. Mitkään muut värit eivät vain ole tuntuneet omilta. Tertturuusun haalea vaaleanpunainen näytti ainakin viime kesänä lähes valkoiselta ja nämä posliinihyasintit ovat toivottavasti hyvin vaaleita vaaleansinisiä. Kauniita joka tapauksessa.

The first flower of this spring in my white garden. I have chosen only whites and pale colored flowers, that look almost white.

Omenakaneli ja Tiia ovat muistaneet minua blogeissaan tämän kiertävän huomionosoituksen muodossa. Kiitos teille molemmille! En millään vaan nyt pysty irrottamaan riittävästi aikaa siihen, että pystyisin nimeämään viisi (siis vain viisi) blogia, jotka minulle merkitsevät jotain ja jotka eivät olisi kyseistä mainintaa vielä saaneet. Koko tämä blogimaailma merkitsee minulle paljon, sillä sieltä saan inspiraatiota jatkuvasti. Valtavasti ideoita, joita voisi yrittää itsekin kokeilla ja mielenkiintoisia ihmisiä blogien takana. Joten tämä on minun puolestani kaikille teille!

Odotuksia

Työhuoneessa tapahtuu. Löysin talvella kirpputorilta parilla kympillä mäntypuisen ruokapöydän, jossa oli kauniit sorvatut jalat. Se oli likainen ja lakkapinta oli kulunut. Jo hiomisen jälkeen se näytti ihanalta, elämää nähneeltä, mutta aivan täysin käyttökelpoiselta ompelu- ja askartelupöydältä. Nyt olen sitten sutinut sen pintaan valkoista maalia useita ohuita kerroksia (vihdoinkin maalaustaitoni ovat kehittyneet ja en saanut aikaiseksi yhtään valumaa...). Pöytä on kuin uusi, mutta pienet kolhut sen pinnassa henkivät elämää. Eikä tarvitse varoa, jos tulee uusia kolhuja.

Alun perin työhuoneeseen piti jäädä minun harrastuksieni lisäksi myös tietokone kaikkine oheislaitteineen. Nyt suunnitelma alkaa kallistua siihen suuntaan, että "vanha" ja ainakin raihnainen pöytäkone väistyy lähiaikoina kannettavan tietokoneen tieltä ja pääsemme tästä loputtomasta johtoviidakosta ja rumasta keskusyksiköstä. Kannettavalle koneelle on alhaalla hyvä piilopaikka, siitä lisää sitten jossain vaiheessa. Eli koko huone jää tässä vaiheessa minulle, ompelukoneelle, nukkekotiin liittyville askartelutarvikkeille ja kankaille. Ah tätä onnea! Suuret ovat siis odotukset huoneen suhteen.

A table found its way from the charity store to my "studio" to be my sewing and crafting table. It was dirty and didn't look very tempting, but I fell for its beautiful curved legs. Sanding and paint made it look like new but with a nice touch of life.

The studio was ment to also include a working space and the computer, but now it seems that since our computer is not being very cooperative, we will get a laptop at some point in the near future. This solves the problem, because we have a perfect place for a laptop downstairs. This means I will have this room just for me and my sewing, crafting, and making miniatures for my dollhouse. How about that! I am happyhappyhappy!

Edit: Taistelua rivivälien ja kuvien asettelun kanssa. En ymmärrä, miksi rivivälit pienenevät joissakin postauksissa...

Tehtaan varjossa

Tänään astuin sisään taloon, joka tuntui sillä samalla hetkellä lähes tulkoon unelmieni kodilta. Menimme katsomaan taloa vain uteliaisuudesta, sillä sen sijainti ja kunto tuntuivat esittelyn perusteella tekevän siitä vaihtoehdon, jota emme vakavasti edes pohtineet. Talo on rakennettu -54 ja se sijaitsee hyvin lähellä kotikaupunkimme keskustaa. Rauhallinen alue, vanhat pihapiirit ja omenapuut. Etelärinne. Valtavasti valoisia neliöitä. Talossa on alkuperäiset pinkopahvit ja tapetit, ponttilattiat ja väliovet. Tunnelma oli siis aivan ihana, etenkin kun kaikki oleskelutilojen pinnat olivat kuitenkin säilyneet hyväkuntoisina. Olohuoneen ikkunoista näkyy järvi. Ja voimalaitos. Voi itkun itku. Talo olisi muuten oikein varteenotettava vaihtoehto, mutta se voimalaitos... En oikein osaa kuvitella meitä naapureina, vaikka siellä toki ihmiset ovat asuneet ja asuvat edelleen naapuritaloissakin.

Harmitus. Tuokoon tähän päivään lohtua vaikkapa tämä uusi kevättakki, joka odottaa ilmojen lämpenemistä kaapissa. Tänään kävin pihallakin tarkistamassa kevään etenemistä ja sieltä ensimmäiset perennat alkavat jo työntää vihreitä alkujaan ja kohta toivottavasti saadaan nauttia lumikellojen kukinnasta.

Söpöilyä

Tytön huoneeseen on ilmestynyt valkoinen nuken sänky. Se on peräisin minun lapsuudestani, tosin oli puun värinen ja kaipasi puhtaampaa ilmettä. Nyt se näyttää pieneltä pilvenhattaralta, jolla nuken on hyvä nukkua. "Hiljaisuutta", tyttöni toteaakin hyvin usein leikkiessään omassa huoneessaan. Ilmeisesti päiväkodissa ei aina mennä nukkumaan kaikessa hiljaisuudessa. Toisessa kuvassa on vanha pieni mekko, joka löytyi vanhempieni ullakolta ja on jo pitkän aikaa ollut esillä tytön huoneessa. Rumpu on ostettu aikoinaan Ihana Livingin löytökorista.

I recently painted this wooden doll's bed white. It is an old bed, I used to play with it when I was a child. Now my girl loves to put her doll to sleep and often I here her say: "Silence!" like an adult would say in the day care trying to put little kids to sleep. Oh my, trying to put more than one child at the age of 2-3 yrs to their nappies at the same time... The other photo is showing an old dress I found in my parents attic.