Pientä ja ihmeellistä

Vielä yksi vapaapäivä tytön kanssa. Voi tuota pientä ihmistä. Kuinka oletkaan niin ihana.

One more day-off with my daughter. Oh, how I love that little person.

Lumileikkejä

Vihdoinkin täydellinen talvipäivä ja sattuipa vielä vapaapäiväkin. Nautiskeltiin tytön kanssa yhteisestä ajasta, kimaltelevasta hangesta, auringosta, pulkan jättämistä jäljistä ja kenkien uppoamisesta hankeen. Linnutkin lauloivat. Kevät, viivy vielä hetki!

A perfect winter day, at last. And no work today! Miss Little and I enjoyed ourselves and the time was well spent together. The sparkling snow, the sun, the trails her sled left on the snow and the funny feeling of surprise when suddenly our feet fell through the crusted snow. The birds were singing too. Spring, it is not your time just yet!

Apua tulossa...

TV-huoneen ovat valloittaneet pikkuneidin lelut. Tytön oma huone on yläkerrassa, joten sinne mennään joskus leikkimään, mutta sellainen muun touhuilun ohella tapahtuva leikkiminen sijoittuu pitkälti alakerran tv-huoneeseen ja olohuoneeseen. Tv-huone on pieni ja pursuaa leluja. Onneksi osa leluista on edes kauniita kuten tuo Mokon keppiheppa ja pieni söpö salkku (tällä hetkellä täynnä muovieläimiä), noita nyt katselee ihan mielellään. Säilytyskorejakaan ei mahdu lattialle kuin pari kappaletta ja olen jo monta kertaa karsinut lelujen määrää, kunnes korit taas pursuavat yli äyräiden. Huoh. Mutta perjantaina pitäisi tulla uusi kirjahylly / kaappi, joka ratkaisee suuren osan tätä ongelmaa. Mies pääsee taas huokailemaan, kun saadaan nauttia itse kokoamisen ilosta.

The tv-room is full of toys. I can't find enough place for all of them in such a small room. The tv-room is the place, where most of the playing happens in the evenings. At least some of the toys are beautiful, I don't mind watching that chearful horse and that little briefcase, that holds the plastic animals inside it. I hope the new book shelf / cabinet will help, it should arrive on Friday. My poor husband, he really does not enjoy buying furniture you have to assemble...

Ostin ison valkoisen kalustemaalipurkin päästäkseni halvalla eroon epämiellyttävistä tavaroista ja saadakseni halvalla uutta tilalle. Tähän mennessä uuden uljaan ulkomuodon ovat saaneet (näistä kuvia sitten, kun päätyvät omille paikoilleen ja saavat kenties kaverikseen jotain muuta silmäniloa):

- vanha ullakolta löytynyt mäntyinen nukensänky
- tytön syöttötuoli
- tv-huoneeseen tulevat itse rakennetut pikkuhyllyt kaiuttimille
- lukuisia valokuvakehyksiä, joista useimmat olivat kirsikkapuun värisiä

Maalausta odottavat mm.:
- Ruokapöytä (melkoinen urakka hiomisineen...)
- Ruokapöydän tuolien jalat (lisäksi pitäisi ommella irtohuput)
- Kirjahylly
- Lasten pikkutuoli tytön huoneeseen
- Kodinhoitohuoneeseen tulevat hyllyt
- kirpparilta löytynyt pinnatuoli
- vanhempien ullakolta löytyneet 2 kaunista vanhaa tuolia (olleet remonttikäytössä, pakko maalata)

Ei lopu tekeminen kesken.

I bought a big bucket of white furniture paint. We have lots of things put aside, that could really use a new look and be very useful after that. So far I have painted some photo frames, a doll's bed, shelves and my daughter's chair. And have a long list of small and big things waiting to be painted... I won't have problems trying to come up with something to do.

Iltalukemista

Olen ihan rakastunut tuohon Sköna Hem -lehden kansikuvaan. Kuvassa on niin monta elementtiä kodista, jossa haluaisin asua. Pirteät värit, mutta kuitenkin rauhallinen tunnelma. Vanhoja esineitä, uusia pintoja, valkoista paneelia... ehkä joku päivä. Haaveillahan saa ja se on vielä lähes ilmaista. Paitsi jos alkaa ostaa asioita jo tulevaisuutta varten, niinkuin mieli tekisi. Kuvassa näkyy myös Ihanasta tilattu klipsilamppu, josta olin haaveillut pitkään. Se tulee ainakin näillä näkymin tv-huoneeseen valaisemaan iltojani, kun lueskelen usein lehtiä. Väri on vaaleansininen, johon olen ihan hullaantunut, vaikken ennen voinut sitä sietää.

Kiitos Jonna You Make My Day -palkinnosta! Kiva, jos blogini piristää!

Rakkain esine

Oma kädenjälki kodin esineissä tekee niistä heti niin paljon mielenkiintoisempia ja rakkaita. Vaikka ne eivät olisikaan yhtä täydellisiä kaikilla mittapuilla kuin ostotavara, niihin kiintyy aivan eri tavalla ja sietää epätäydellisyyksiä ilman vaikeuksia.

When you give a piece of furniture or a smaller item your own touch by building, fixing, painting or some other way, it makes them more interesting and more precious. You can accept their limitations and faults a lot easier than when you think of a piece you bought brand new. You grow attached to the things you have made yourself.



Tänään haluan esitellä rakkaimman esineen, jonka omistan. Se on tietenkin alusta loppuun itse suunniteltu ja tehty, kuinkas muuten. Apua olen tietenkin saanut valtavat määrät aluksi nukkekodin rakennuskurssin ohjaajalta ja vielä enemmän rakkaalta isältäni, jonka kanssa teimme suurimman osan työstä. Kyseessä on siis rakas nukkekotini. Sisustaminen on vasta alkuvaiheessa. Kaappi saa vielä oikeat ruutuikkunat sivuilleen, mikä onkin ainoa asia, joka viestii kaapin olevan nukkekoti, sillä halusin sen samalla olevan osa sisustusta.Tässä kaapissa tiivistyy niin paljon tärkeitä asioita, jotka tekevät sen niin rakkaaksi minulle. Minulle merkitsee valtavasti se, että se oli isäni ja minun yhteinen rakennusprojekti. Kaappi liittyy minulle niin kovin tärkeään harrastukseen, jossa saan tehdä käsilläni kauniita asioita ja suunnitella sisustusta ja pyrkiä esteettisiin asioihin liittyvillä valinnoilla välittämään tunnelmia ja tunteita katselijalle. Lisäksi se on vielä kaunis esine, juuri sillä tavalla kuin haluaisin koko kotimme olevan.

Today I want to present the most precious thing for me. Naturally it is self-planned and self-made. I got lots of help from my dear father and the instructor on a dollhouse building course I attended to. This cabinet is my dollhouse. The interiors are not yet finished, I have just barely begun. I still have to make real windows to the holes on the sides. The windows are the only thing that would tell about the purpose of the cabinet. There are many important things, that make me love it so much. The fact, that it was a project I got to do with my father, is probably the biggest reason. The cabinet is all about a hobby, that is very important to me. Decorating in a scale of miniatures allows me to do something beautiful with my hands. It is very intruiging to make plans of little esthetic details, that in the end create different kind of atmospheres. The cabinet represents the kind of beauty and style I would like our entire home to represent.

Valoa kohti

Joulu on nyt sitten vietetty ja vuotta vaihdettu. Tuntuu siltä, että kevät voisi alkaa ihan kohta. Vaikkei täällä ole kyllä vielä nähty varsinaista talveakaan. Aloitin tänään uudessa työpaikassa. Se saa myös olon tosi energiseksi. Vaihtelu tekee hyvää ja uudet haasteet piristävät. Kuvassa iki-ihana amaryllis, jouluinen kukka-asetelma, jonka tein itse. Tänä jouluna meillä oli valkoisia joulukukkia. Nyt ne tuntuvat sopivan varsin hyvin myös tähän vuoden vaihteen tunnelmaan ja korostavat talven valoa ja tunnelmaa sisälläkin.

A new beginning, or at least it almost feels like it. I started on my new job today and it makes me feel energetic. It is good to have new challenges. The picture shows a flower arrangement, I made for Christmas. This year we had only white Christmas flowers. They seem to fit the atmosphere also now, as the new year has arrived and the wait for the spring has begun. The white color emphasizes the winter season inside our home.