Uutta kotona

Sain kotiin itse suunnittelemani ja isäni kanssa yhdessä rakennetun ison puisen kaapin. Se sijaitsee tällä hetkellä olohuoneessa. On ihanaa, kun kaapin päällä on mukavasti tilaa tavaroille, joita mielellään katselee, mutta joille ei ole tähän asti ole ollut kunnollista paikkaa.

Tuo koristelintuhäkki on ostettu hurjasta puutarhatavaroiden alennusmyynnistä muutamalla eurolla ja maalattu vain sopivan väriseksi. Se oli sellainen likaisen ruskea alkuperäisväriltään. Nyt se raikastaa ja piristää olohuonetta mukavasti. Pitää keksiä häkin sisälle jotain kivaa tässä talven aikana. Häkki on puuta ja metallia, joten kynttilöiden laittaminen häkin sisälle lienee poissuljettu vaihtoehto.

Syyshortensiat, jotka tänä kesänä istutimme, kukkivat jo mahtavin kukinnoin pihalla. Tuo maljakossa oleva kukinto oli itse asiassa sateen jälkeen ollut niin painava, että hento oksa nuoressa pensaassa ei jaksanut sitä kannatella vaan katkesi. Nyt saamme siis iloita siitä sisätiloissa jonkin aikaa.

I've built a big cupboard with my father and now it is finally here in my home. For now it stays in our living room. It is great to have a place for all those beautiful things, that until now haven't really had a proper place to be on display. Now we can enjoy them easily.

The bird cage I bought this summer. It cost only a few euros. After painting it (the original colour was a dirty-kind-of brown) it is a beautiful and fresh sight in our living room. I am thinking of putting something inside the cage, but haven't figured it out yet, what that something could be. I suppose candles are out of the guestion (at least they can't be lit) because the cage is partly made of wood.

The flowers in the vase are from our garden. This branch wasn't strong enough to carry the weight of this inflorescense when it was raining.

Syksy saapui

Tämä oli selvästi kesän viimeinen viikonloppu kesämökillä. Kahdessa päivässä tapahtui suuri muutos. Syksy saapui. Värit ovat nyt luonnossa erilaiset. Minä pidän syksystä, joten siinä mielessä ei mitään valittamista. Kun vain muistaa pukeutua riittävän lämpimästi. Lauantai-iltana ei tehnyt enää mieli uimaankaan saunasta käsin, sillä järvi näytti niin syksyiseltä ja kylmältä.

The fall is here. We probably spent our last weekend on the summer cottage. This weekend there was a great change as the weather got colder, the colors in the nature are now different and there is no sign of summer any more. I like the fall, so I am not complaining. The little irritation from the cold weathers I should be able to handle with warm clothing. On saturday I didn't even feel like swimming (and I do love the swims on the lake) when we were bathing in sauna on the summer cottage. The water looked so chilly and uninviting.


Seuraavassa postauksessa jotain meiltä sisältäkin, syksyn kunniaksi... Olen tainnut aika paljon viihtyä tuolla ulkoilmassa kameran kanssa tänä kesänä, mutta pitkä syksy ja talvihan tässä on tulossa ja sitten on aikaa keskittyä seinien sisältä löytyviin kauniisiin asioihin ja tunnelmiin.

Next post will be about something inside our home... I have been concentrating a lot on outdoor life this summer. But there is a lot of time to focus on everything beautiful inside as the fall and the winter tempt us to find the warmth and the beauty inside the walls of our home instead of the garden.

Pyykkipäivä

Olenpas muuten pessyt pyykkiä viime päivinä ja vieläpä oikein innokkaalla ja positiivisella asenteella. Nyt pyykinpesu on kivaa. Tähän outoon ilmiöön on syynä uusi pyykkiteline pihalla. Se oikein houkuttelee minua pesemään lakanoita ja tuomaan ne narulle kuivamaan. Voi mikä näky olikaan, kun pesin ensimmäiset koneelliset valkoista pyykkiä... heikko tuulenvire, kesän tuoksu... ei tuntunut hellepäiväkään niin tukalalta, kun kävelin kosteiden lakanoiden välissä oikoen niitä kuivumaan naruilla.

Tuo pyykkitelineen malli oli omasta päästä, mutta todennäköisesti olen jossain nähnyt jotain vastaavaa. En vain muista missä. Siinä huipentui meidän puusepän taidot. Ei varmasti ole suoraa kulmaa ja suoraan sahattua lankun päätä missään kohtaa, mutta kyllä se pystyssä pysyy ja näyttää ihan siedettävältä. Ja pihalle tuli heti enemmän kodin tuntua. Ja mikä nautinto se onkaan, kun jotain on saanut tehtyä ihan itse.

Finally I enjoy doing my laundry. This is the result of having a new, self-made rack on my backyard. What a great pleasure I got from washing the first set of white sheets and hanging them outside to dry. A little breez, the scent of summer... Even the hot weather didn't feel too hot, when I walked between the damp sheets.

We figured it out by ourselves how to build a rack. I probably have seen something similar somewhere, but can't remember where and by whom. We are not that handy with wood and a saw with my hubby. There probably isn't even one straight corner in this rack, but it is all the same standing there and looks alright to me. And what a joy you can get from doing something by your own hands.

Pienellä rahalla ja vaivalla

Tyttäreni huoneessa on pari puisia valokuvakehyksiä, joihin olen taiteillut tapetin palasista yksinkertaiset kruunuaiheiset kortit. Olen yrittänyt etsiä jotain kivaa, vanhahtavaa mutta värikästä kuvaa toiseen kehyksistä, ettei tyttöraukan tarvitse katsella kahta samanlaista kuvaa. Eilen oli sanomalehdessä juttua aapisen kehityksestä ja sieltäpä bongasin tällaisen juuri sopivan kokoisen ja värisen aapisen kannen... aika söötti.

The pictures are from my daughter's room. I had made a pair of cards from wallpaper to fit two wooden frames and have been trying to find some nice, "vintage" and colorful picture to put on one of those frames instead. In yesterday's newspaper there was a story about ABC-books and how they have changed in time and one of the pictures was exactly what I was looking for. I think it's cute!

Haaveita omenapuun alla

Vanhempani asuvat 40-luvun omakotitalossa vanhalla puutaloalueella. Voitte kuvitella, mitä kaikkea ihanuuksia heidän pihastaan löytyy, kun nuorimmillakin pensailla ja puilla alkaa olla ikää jo parikymmentä vuotta. Vanhoja omenapuita, valtavia koivuja, syreeneitä, syyshortensioita. Siellä kaiken keskellä minä eilen istuin ja haaveilin saavani omaan pieneen ja aivan liian "uuteen" pihaamme joskus samanlaista tunnelmaa. Vaikken juuri samanlaista pihaa pystykään rakentamaan omastamme. En jotenkin osaa ajatella asuvani tässä kodissa vielä parinkymmenen vuoden päästä, jolloin tämä nuori pihamaa näyttäisi jo varmasti kovin erilaiselta. Vaikka ehkä asummekin tässä pitkän pitkän ajan ja korjaamme työmme hedelmää vielä sittenkin puutarhassamme.

My parents live in a wooden house built in the 40s. You can probably imagine, how lovely their garden is. Even the youngest bushes and trees are already 20 years old. Old apple trees, huge birches and lots more. There, in the middle of this beauty, I sat yesterday daydreaming... if only I could "copy" that same atmosphere in our garden. Our house and the surroundings are unfortunately so young, that it is impossible to get the same feeling to it. And it would take such a long time to wait for everything to grow, that I don't think we will be living in this home for so long. But who knows, maybe we will... Luckily I can always enjoy my parents' garden.

Taivas kattona

Nyt on sitten vietetty ulkoilmaelämää, kun kerran (no lähes...) kesässä säät suosivat. Nyt on sitten hellettä riittänyt siinä määrin, että alkaa jo tuntua tukalalta ja huomaan välillä toivovani viileämpiä tuulahduksia paahtavan auringon sijasta. Mutta ei saa valittaa, tätähän sitä on toivottu kesältä ja nyt sitä sitten annetaan. Viikonloppu, se viimeinen koko perheen yhteinen kesälomaviikonloppu, vietettiin kesämökillä. Oli ihanaa. Uin ensimmäisen kerran tänä kesänä, mikä on kyllä aika noloa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

We have been enjoying the weather these last days. Though at times it feels almost too hot for me. We spent the weekend on our summer cottage and it was wonderful. I swam for the first time this summer... that I am a bit embarrased about. Better late than never, right?



Omalla takapihallakin on uurastettu pitkää päivää. On öljytty terassin lattiat pähkinänsävyiseksi ja lopputulos on ihan mukava ja siisti. Samassa yhteydessä uusittiin pihakalusteet, sillä ne oli hankittu alunperin edellisen kotimme pihalle ja nykyinen terassimme tuntui vaativan käytännön syistä vähän eri kokoista ja eri mallista kalustoa. Joten sain vihdoin kaipaamani valkoiset pöydät, pitkän penkin ja tuolit. Ja nyt sitten maalaan valkoiseksi pari kalustetta, joista emme luovu. Entinen pöytä ja tuolit löytävät uuden kodin kesämökiltä, jossa niille on tarvetta. Terassi ja takapiha ovat kokeneet jo tämän kesän aikana sellaisen muodonmuutoksen, ettei illalla millään malttaisi sulkea ovea ja siirtyä sisätiloihin. Muutan varmaan muutaman vuoden päästä kokonaan ulos kesäisin, kun pihan istutukset rehevöityvät ja pihan rakentaminen edistyy muutenkin... ihanaa, kun oma piha alkaa tuntua kodilta. Muuttaessamme se ei todellakaan tuntunut siltä, kun entisessä kodissamme piha oli valmis puutarha ja ihana sellainen. Mutta töitä tekemällä tästäkin pihasta saadaan oikein mukava, vaikka ei metsän reunalla asustellakaan. Laitan varmasti vielä tämän loppukesän aikaansaannoksistakin paljon kuvia, sitä mukaa kun saadaan joku nurkka pihalta aina vähän edistymään.

Our backyard and terrace has also taken a lot of our time lately. We have oiled the terrace floor a bit darker, I like the result even though I was very sceptical about doing the whole thing. We changed our outdoor furniture also, the old ones were not very practical to this terrace as they were bought to fit our earlier home. So finally I got the white table and the chairs and a long bench, I love them... The backyard has gone through so many changes this summer, that it feels terrible to close the terrace door in the evenings. And the work continues and I am falling in love with our backyard already. I must love it pretty much after a few years have gone by and so much more has been done and the plants have started to look as they should.

Aikapula

Nyt se yhteinen loma sitten loppuu. Mieheni palaa maanantaina töihin ja minä jatkan vielä tytön kanssa lomailua kaksi viikkoa. Tänä kesänä on saatu yllättävän paljon aikaiseksi, mutta samanaikaisesti on tullut to-do-listalle paljon asioita lisää. Voi että, kun olisikin aikaa siihen kaikkeen, mitä päässä pyörii ja minkä pariin sormet syyhyävät.

Yksi stressinaihe lomanloppumisessa on muuten se arjen ruokaruljanssi. Eli se, mitä tänään syödään ja mitä tänään ostetaan kaupasta. Meillä on kokeiltu vaikka minkälaisia ruokalistoja, joiden avulla olisi muka helpompi päättää kiireen keskellä parin päivän ateriat. Ei toimi ihan täydellisesti kyllä meidän perheessä mikään, aina se päätöksen tekeminen tuntuu yhtä vaikealta, kun on väsynyt ja ruokakaupan ostoslista on viimeinen asia, jota haluaisi ajatella. Pitkään on ollut etsinnässä keittiöön liitutaulu, johon sunnuntai-iltana mietitään valmiiksi koko viikon ateriat niin, että vielä pyritään tekemään usein ruokia, joista jää myös seuraavaksi päiväksi syötävää koko poppoolle. Erilaiset kiusaukset ja laatikkoruuat ovatkin omia suosikkejani siinä mielessä, että niiden tekeminen on yleensä helppoa ja vaikka viekin aikaa valmistaa ne uunissa, sinä aikana voi puuhastella muuta. Ja sitten tulee vielä automaattisesti tehtyä kahden päivän annos kerralla, kun vuoka on siihen nähden juuri sopivan kokoinen. Adalmiinan Helmestä löytyi vihdoin kaunis liitutaulu, johon nyt sitten arjen koittaessa yritämme ahertaa sunnuntaisin koko viikon ruokalistan. Toivottavasti toimii, sillä haluaisin vain nauttia hyvästä arkiruokailusta perheen kanssa enkä saada siitä stressiä.

Summer vacation is practically over. My husband will return to work on Monday. I will continue my summer holidays with our daughter for two weeks, but it is not the same when one of us working. A lot we have accomplished this summer, but at the same time it feels, there are even more new things on the to-do-list. I just wishI could have all the time in the world to do those things I am so anxious to get done.

One big reason to get stressed in your normal daily routines between work and home is the food. Deciding what to eat and finding the time to go to the supermarket. We have tried all sorts of lists to make it easier, but nothing seems to solve the problem entirely. I have been looking for a suitable chalk board for quite some time to hang on the kitchen wall and to help us in this "mission impossible". On our summer trip I finally found one, that is beautiful and big enough. Now we will try to figure out the whole week's menu on Sunday evening and then stick to it. We will still go to the supermarket two or three times a week, but if it works, we will only suffer during Sunday evening trying to come up with delicious foods to eat next week.